uudenvuoden ensimmäinen
aamu on lumivakoinen
tykkilumisen kaunis,
voi jospa tätä
kestäisi
iäti
olen elämäni ajan
mennyt
tullut.
.kierrellyt.
en ole ollut eksyksissä vaan hakenut
onneni paikkaa,
hakenut.rakennellut.
mutten viihtynyt,
en
sillä tuolisi on
tyhjä,
lautasesi syömättä,
katseesi kyyneleet
pyyhkimättä,
rakkautesi kokematta,
olen mennyt ja kierrellyt,
etsinyt ja olkani yli katsellut.
rikkaudet voit
periä
tienata,
mutta rakkauteen
tarvitset
ne pienet hetket jolloin
katseesi kohtaa
samanlaiset
ajomatka
pääkaupungista
kauniiseen
päijänteenhelmen
kauniiseen kuntaan kestää
parintunnin verran, kun ajat sen kerran
ajat toisenkin ja sitten muuttokuormasi onkin
💛luonnonhelmassa joka tarjoaa elämän syvimpiä
saavuin juuri töistä kotiini
padasjoelle,
yö oli kääntynyt
ensimmäisen tunnin kohti aamua,
uuden vuoden puolelle,orimattilan kohdilla
vuosi vaihtui,
tuntui hyvältä ajella pitkin
kaunista
päijät-hämettä ja tunnelmat vain
paranivat kun siirryin kantatielle
24:joka viekin suoraan rakkaaseen
kotiini.
talvi oli verhoutunut pitkin tienvarsia,
mutta vääksystä lähtien lumipeite
oli kattanut maisemat satumaisen kauniiksi
kotipihassani lunta olikin
puolisääreen
ja puut ja pensaat
taipuilivat lumimassojen painosta.
ketun jäljet jolkuttelivat eskolantiellä sillä
siinä oli ilmeisesti joutusempaa kulkia,
mutta jäniksen jäljet viettivät
pellolle jossa ketttu ei sen perässä
pysyisikään
pitkä työpäivä on takana, ja silmää
painaa, mutta tämä kauneus
ihastuttaa yhä vain, vaikka
olen täällä asustanut pian
komisenkymmentä vuotta,
enkä yhtään minuuttia suotta
maailmantähtiin on
monenmutkan
matka ja se tähteys
vaatii aina hyvän agentin,
sillä tähteydestäsi tahtovat
monet hyötyä
eikä siitä sulle olisi hyvänmielenhyötyä
sillä olisit tähteytesi orja,
joka rahalla kukitetaan,
mutta elämäsi onnentähtiin pääseet
itsenäsi, kunhan saavut avoimin mielin,
itsenäsi
jos huitsin nevaldat
heiskautat
elämän murheille
teet
elämäis onnellisemman
teon,
sillä huolet ja harmit
eivät tartu eläväiseen ihmiseen,
ja vaikka hetkellisesti takertuisivatkin
eivät he saa sinusta sielunkumppaniaan
ja häipyvät
💚vähinäänin
pienistä hetkistä
kokoontuu
isompia
.hetkiä.
niissä voikin sitten väljemmin
huokasta
kävellä mielensä pohjukasta pohjukkaan,
aatoksistaan toiseen,
eikä tarvitse pelätä
nurkkasokeutta
joka on
pienten komeroiden
luontaisetu
vuodet vaihttuvat vuosittain
tuokiot hetkiksi,
toviset katseiksi,
katseet
jälleennäkemisiin,
sillä niin on
kalenteri luotu,
tähdistä oivallettu,
vuodenkiertokulusta
arvuudeltu,
ikihongan vuosirenkaista
almannakatettu
kaikilla ikävyyksilläkin
on ihmisen sydän
huolehtivaisen
auttavainen
.viaton.
siis miksi mä hurjistuisin,
vaikka mua loukattaisiin
kulkuani estettäisiin
.oottaisin vain.
ja sitten jatkaisin,
sillä kaikkien ikävyyksien jälkeen
tapaan auttavaisen ja huolehtivaisen
.sylin.
sillä niin on luojani sanellut
maailmanalkuajan lehtiin
kirjoitellut;
rakasta vaikka sinut
poljettaisiin.
älä kerralla rakasta
vaan rakasta loppuelämäsi,
älä laulujasi heti
laula
vaan herättyäsi
.aamuisin.
jokaisen yösi jälkeen
jolloin hän viellä
sinusta
uneksii
ihminen on herkimmillään
silloin
kun hän ei tiedä mistään
mitään,
siksi silloin hälle on turhaa
viisaita tarjoillakkaan
tuhannesti olen
takonut itselleni, että
ole inhimillisempi
huomaavaisempi ja
vähempi itseppäinen,
mutta yhtämonta kertaa
olen
huomannut että olen
muitten reessä,
reessä,
jota vetävät semmoiset voimat,
etten tunne niitä,
mutta en voi hypätä poiskaan,
sillä silloin myöhästyisin
viimeisestä junasta,
elämäni hyvinvoinnista
kunnon runoilijat
eivät
kirjoittele satuja,
vaan tuikkivista
tähdistä joita he kirjoitellessaan
keräilevät
minä en ole löytänyt
yhtään
tähteäni,
olen vain kirjoittanut
mielihalujenhulluuden voimalla,
kiroillut ja itkenyt
ja ajellut
iloisella mielellä
bussia, joka on täyssähköistetty,
.ajatella.
jos elän yli tämän
kirjoitusvimmani,
rupeen
suutariksi,
ihan vittuillakseni
kiinalaisille halpatossutehtailijoille,
koronanaisille koiransyöjille,
että esu pystyy tekemään semmoiset
monot jolla käveltäisiin
kiinanmuuriakin ylös-alas moneen kertaan,
eikä krengät sittenkään repsotaisis,
vaan kävelijä,
.saatana.
vuorokauden kuluttua
olen elänyt
kahdeksalla
vuosikymmenellä,
💛on kähee fiilis
aloitin bloginiini
kirjoittamiset
seitsemän vuotta
sitten,
silloin tavallaan menin myös
ensimmäiselle luokalle,
joten kouluja on käymättä viellä
paljon
ennenkuin oppivelvollisuuteni päättyy.
.mutta eihän sitä tiedä jos viellä jatkaisikin
elämänkorkeakouluihin.
elää ei voi suoraviivaisesti,
vaan
tämäntästä joutuu
sivuilleen poikkeamaan,
pidemmäksikin aikaa
keinumaan, mutta sielläkin
on syytä
eleskellä
mielenmukavien keskitiellä,
sillä niin säästyy monelta
turhalta elämänonnen
kurottamiselta,
turhuuksien kaivamiselta
kaikki hetket rakentuvat
elämälle
elämästä,
kuolemankukasta ja syntymästä,
ne syntyvät rakkauden sanoista,
kuolevat
olemattomista,
sillä hetket eivät loju
nurkassa pölyyntymässä,
vaivojaan silittämässä,
ei,
sillä ne tahtovat olla kanssasi
.elämässäsi. ja kaikissa mitä perässäis
kannatkin, eessäis tuuppailet
ilkiästi ei pitäis
torua
vaan sillätavalla
asiallisen kuuluvast,
sillä silloin lapsi paremmin
ymmärtää,
tavoilleen taivuttuu
juttuihin sovittuu
ääntä ei saisi
liialti korottaa,
sillä se pelottaa
punaposkisena helottaa,
vaan tasaisen kuuluvasti,
sillätavalla sovinnollisest
kehno on se kasvattaja
joka vaivojaan valittaa,
tuskiaan lapselle somettaa,
huono ja kypsymätön,
raakile itelleenkin
elämänvirroissa
välillä kuohuu,
sillä tunteet niitä
myrskyttävät,
sovinnollisesti purottavat,
niis virroissa on ihmisen hyvää
soljutella,
luonnonhelmassa itseään keinutella
tuntojaan koetella
elämänmielelllänsä souvella
padasjoen luonto
on
muotoutunut vuosituhansien
saatossa,
siksi sieltä löytyvät elämämme
alunalkajaiset,
luontokaunokaiset, pienenpienet sammalaisen
eläväiset, joita ei muualla lie
näillä main oli jääkaudella
kymmenen kilometriä jäätä
yllämme,
mut sen haihduttua salpausselänharjut
loivat seutukuntamme,
kauniin päijänteen,
kelventeen ja evon,sekä
muut luontomme kauneudet
tänään elämme tätä hetkeä,
ihmiselämän pientä tuokkosta,
hetkeämme jota emme toisten koe,
mutta sammalpeitteessä olevat
elämänkaunokaiset näkevät,
kokevat ja lapsilleen kertovat,
meistä,
hetken olijoista, jotenjos olemme
sivistyneitä,
luontokauneuden ihannoijia,
antakaamme heille hyvä kuva
tekemisistämme
ihminen on
maailmankaikkeuden
ajankuva,
niin tänäänkin.
padasjoki elää ihmisistään ja he
tarvitsevat huomistaan,
.leipää.
siksi evon kansallispuisto tulkoot,
kelvenne säilykööt ja tuulimyllyt
pyörikööt, sillä vain yhdessä
voimme säilyttää tämän
luontokauneuden, eikä se ole keltäkään
pois, ei sieltä sammalpeitteen sisällä asuvilta
elämämme jalokiviltäkään
luontolintu
sinitivaalla liitelee
sieltä se ylösalaskahtelee
pesäpuutaan kiertelee, muttei
sinne laskeudu ennenkuin tuuli
tyyntyy sillä silloin hänen morsiankin
näillämain liitelee ja silloin heillä on hetki
aikaa tunteillein, hetki joka jatkuu uusien tuulten
tullen,elämänavaruuden kuullen, sen kuiskausten, hetken
hienojen luontosävelten soidessa, silloin luontolintu voi liitonsa
lopettaa ja pesäpuuhunsa elämänsä lopettaa, sillä niin on luontoäitee
suunnitellut, rakkaudentunnoissaan piirrellyt ja luontolintu on lapsista kuuliaisin
on immeisen onni,
että hän saa
nojata koivunkylkeen,
istahtaa
siihen ja ryypätä
nokikahffeet,
kahella luontokauneutta,
hohtavia hankisii,
sinitaivaan pilvenhattaroi
ja olla vain,
ola niin että itsekkin hyvin voi
ja kahela kun
luontolintu ilmoja halkoo,
kettu jänistä juoksuttaa
ja minä ihmisentoukka
koivunkylessä kylvettelen
elämäni päivää,
keskellä helmikuista
päivää jolloin pakkanen
pirtsakasti paukkuu,
hallini haukkuu, sillä sekin tahtoo
hetken herraksi, vaikkei riekon riekkoo
kairoilla näy,
mutta mitäpä me niist,
sillä meillä on
tämä elämän kommeus eessäin
ei ihmisen tarvitse
olla
saatanan köyhä,
ei rikaskaan vaan riittää kun
hän kulkee
omillaan
padasjoelle pääsee
lahesta linkulla 42,
se kulkee pitkin kauneinta
suomea neljäkymmentäminuuttia,
jonka jälkeen ootkin
päijänteen helmessä,
elämän ytimessä,
mielihyvänlaaksossa
ihminen kelpaa
mihin vain, jos hän
sattuu syttymään
oikealla hetkellään,
sillä kaikki on syttymisestä kiinni
.kaikki.
niin syntymät.kuolemat.
ja uravalinnat,
avioliitot ja erot.
.kaikki. syttyvät
monesti, sillä syntyä voi tuhannesti,kuollakkin pitää
tasapuolisesti,
mutta kaikkeen tarvitaan
.syttyminen.
suuria herroja ei enää
ole,
sillä tämänpäivän
mahtimiehet
ovat samassa
kassajonossa kuten
muutkin
uusi -vuosi
hetkessä toiseksi vaihtuu,
siin samalla eiliset
haihtuu,
toiset kuihtuu,
jotkut myöhemminkin
muistuu.
uudenvuodenlupauksia
teet,
kuten ennenkin,
mutta niitä
olosuhteet kurmuuttavat,
kuten ennenkin,
mutta aina vain
loitsut ja lupaukset ovat
paikallaan
uudesa vuodessa
on aina
veronsa,
sillä
jo ekana päivänään
se vaatii veronsa
ja sitä rataa 365 kertaa,
paitsi joka neljäs vuosi
nyhtää päivällisen verran lisää
elämä on ajoituksia
täynnä,
syntymäpäiviä
ja kellonaikoja
työaikoja ja liikkeidenaukioloaikoja,
mutta yhtä aikaa
ohjailet vain sinä,
💛ajankäyttöäsi
kevääntullen
silmut aukenevat,
murheen solmut suoristuvat
ja mielenryhti hymyilee,
ryhtikin paranee,
sillä kevätaurinko on
suuri hyvänpäiväntekijä
ilman keväthankisii,
meillä ois
vain
pitlkää syksyä
ja loputtomia kesäpäiväntasauksia
kevät synnyttää tulevaisuuden
kuvaamme,
se parantaa kaamoksen
haavat ja
luo silmiin kauniin
eläläväisen ilmeen,
hiirenpojallekkin
yleensä ihmiset tahtovat
elämässään
eteenpäin,
harva taaksepäin,
jotkut tosin haluavat jäädä
niille sijoilleen,
mutta minä tahdon
niitä kaikkia,
tilaanteesta rippuen,,
mielialoistani johtuen
hyvän unen jälkeen
aukenee
uusipäivä,
hyvänolontunne
ja mahdollisuus
siihenkin, joka
herätteli kesken
hyvin nokosten
tuulimyllyvoimaa
vastustetaan
koska
ne pyörivät luontoäiteen
💛tuultenvoimalla
tuulivoimaa joka on luonnollisinta
energiantuotantoo,
se entisaikain
lakeuksillakin tiedettiin
ihmiskunta
syntyi
alkuasukkaasta,
jolla oli jo tieto
nykypäivän touhuista,
verkkokaupoista ja muusta
joutavasta,
siksi alkuasukas vetkutteli
vuosituhansien ajan,
jottei nämä nykyhärpäkkeet
olis ihmisen tiellä,
mutta nyt on tulppa auennut
ja kaikenlaista satelee
ihmiselämässä on käännekohtia,
hetkiä joiden yli on
ponnistettava
ja jatkettava
matkaa,
toisin on luontokukalla,
hänhän saa vain kukkia
keväästä syksyyn
on vain yksi
taivas.sininen.
mutta öisin musta,
ja silloin siellä vilkahtelee
tähdet.ja kuu.
mutta enimmäkseen
näen kuutamonsillan,
jossa unelmani kävelee
poispäin eikä katso huutoni perään,
sillä hän on umpikuuro.minulle.
taivaansiniselle unelmoijalle,
joka sentään ajelee
suomalaisella jupiterilla.
.isoäidin peruja.
siksi en masennu,
huono typykkä,
kun ei kotimaisesta tykkää
ihmiset ovat keskittyneet
niin totaalisesti
kaupunkikeskuksiin,
että eivät tunne enää
muita ku itsensä
ja hänetkin
sivukuvastaan
elät leivästä
ahkerista päivistä,
elät veresi voimalla.
.mielihaluillasi.
elät ja elätät kuviasi,
mielihalujasi,
kunnes lakastut ja annat ohjakset
innokkaimmille
hetket eivät liiku
ellet sinä,
ne eivät elä ilman sinua,
siksi ole niiden seurana,
avita niitä
.tulemaan.kanssasi elämään,
mutta älä komentele niitä
hiljaiseksi.aran.hiljaiseksi
vaan suo niiden lehahdella
sinne tänne
kun joulu on
huokastu,
alkaa uudenvuoden
kemujen jälkeen
pitkä vuosi,
jonka jokainen lehti on
päivittäin käännettävä
ja
menneen vuoden
sivut muistoihin
väännettävä
korona on vikkelä tauti,
muuttumiskykyinen,
siksi sen pysäyttämiseksi
on tehokkain keino
-eristys
ei uudet rokotteet sillä ne ovat aina
myöhässä
englannin kanaalissa
voidaan taas
liputtomasti
eestaas matkustaa,
mutta se kanaali ei enää ole
entisensä,
sillä nyt kanaalin toinen
pää ei suvaitse kaikkia päitä,
rannoilleen tulijoita
ihmiselämän alusta loppuun
on monta vaihetta,
yksi merkittävin
elämänvaihe on
oppia
ymmärtämään,
ettei kaikki ole
päivänselvää,
vaan jokainen juttu vaatii
soveltamista,
arkeensa pukemista,
joskus luopumista
kaikkien hetkien jälkeen
tulee
raukea olo,
hiljainen tuokio,
jolloin elämänrantakin
on
kauniin sinisen
purppuraisen unelmoiva
siin kukkivat elämän kauniimmat
unelmat,
lakastumattomat huomiset
jotka hymyilevät
kutsuvasti
joulurauhan aikaan
lapset malttamattomina
aattoiltaansa oottaa,
saunaankin haluavat
ennenaikaisesti,
joulupöytään joutuisasti,
sillä vasta sen jälkeen
pukin koputus kuuluu
ihmiset juhlii
juhannusta,
uuttavuotta
ja joskus synttäreitään,
mutta eivät malta
pitää kemuja
heikkojen hetkiensä aamuina,
sillä silloinhan ne olisivat paikallaan
tulipalopakkasia ei eteläsuomessa
enää oo,
on vain pitkää syksyä,
ohimeneviä ihmisiä,
ajattelettomia
hetkiä,
mieleenpainumattomia tapahtumia,
siksi meistä on tullut
samantekeviä
nykyihmkisen huusholleista
puuttuvat nykyään
täit
torakat ja russakat,
siksi siellä on niin
apaattisen
arkista
toisin oli ennen,
silloin ruokapöydästä
litsattiin torakat ja luteet
ennenkuin vellilautanen
saatiin tasasesti paikalleen,
jos katosta sattui tippumaan
russakka tahi muu pikkuveitikka
se lusikalla suupieliin ahdettiin
ja jos oli hampaita niillä litistettiin,
mutta hampaattomat joutuivat
nitisstämään ne kielsolmulla, eikä siihen pystyneet
oikeastaa muut kun vanhat mummot, sillä heiltä tippuivat siihen aikaan
jo tytöntylleröinä hampaat, sillä silloin ei ollut pepsodenttia ja jordanin
hammasharjaa, vaan varpaluuta ja sen kunniatehtävä oli porstuan
siivoamisessa, eikä kenenkään joutavan suussa
jos joulua ei ois,
ois
joku muu,
kulutushysteriallinen
tradiotio
allahi ei pystynyt
näitä kemuja järjestelee,
vaan marssittaa
jenginsä kuumalla aavikolle
näännyttymään
budha on taasen ylikypsä
hemmo,
eikä sitä kiinnosta muu
kun
temppelin kauneimmat
neitsyet
pakanat ovat kaikkein
kurjmpia
juhlija,
sillä he eivät ymmärrä muusta
kun
leninin harhoista
ihminen pystyy
mihn vain,
ihmeisiin
ja mitättömyyksiinkin,
sillä ihmisestä on
moneksi,
hyväksi ja pahaksi,
muttei siaksi sillä se ei maisu
joulupöydällä
joulunaika on
yksinäiselle kurjaa aikaa,
silloin ei ketään näkyvissäkään,
arkena kulkevat edes ohitseen,
siksi ojenna hymy vastaantulijalles,
sillä hän saattaa olla se
yksinäisin
joulunaika armahin
lämpiemien tunteiden
hetkonen,
jolloin lähimmäiset yhteen
pöytään istahtaa,
jouluherkkuja maistamaan,
menneitä muistamaan,
poisnukkuneita kunnioittamaan
,,tämä hetki on perinteitten laatima,
siin perinneruuat suvusta toiseen
valmistneet ja ain herkuilta maistuneet,
tästä hetkestä nuoret oppinsa ammentavat,
elämäänsä ammentavat, suvusta toiseen kattavat
hevostallin hämärässä
joulutonttu
häärii,
hän jouluapetta hevoselle
käärii,
kanoille rehusia viskoo,
kollikissalle juuri lypsettyä
maitoa kuppiin kaataa 💛 mansikki lehmä tyynesti
heiniään märehtii
hermostumatta ympäristöään
vahtaa,
ja tavantakaa hännällänsä
talvikärpäsiä huiskii
💛onhan jouluaatto
elämämme rakkahin juhla
jota kaikki viettävät,
niin ihmiset kuin
kotieläimet ja luontoelämän pienimmät,
isoimmat ja sammalpeitteessä vipeltävät
murkkuset, nuot iloisenmielen tuhatjalkaiset
joille tontut ovat
lyhteet vieneet,
talipallot oksille
ripustaneet,
murkkusille sammaleelle
pipareita murentaneet,
pähkinöitä nakanneet
💛 ja kaiken tämänjälkeen
tontut pääsevät saunan lämpöön,
jonka jälkeen joulupöytään
notkuvaan,
joululunmielen tunnelmaan
jota pukki laulattaa
piirileikissä pyörittää,
sillä onhan nyt kaikilla joulu,
tuo juhlista lahjakkain
joulukinkku hyvältä
näyttää
rosollit suussa sulavia,
makunyrströitä
kiihottavia,
savukalat tuoksuvat
saariston
herkullisilta ja kraavattu lohi
herättää nälättömänkin mielenkielen
laatikot ovat perinteisesti
laitettu,
niissä on
monen sukupolven
niksit yhteen
maustettu,
herkuiksi laitettu
joulupöydässä herkkuja
nauttii koko suku,
siin vaarii mummoo
sedän tätii,
serkkuja ja dita-koirakin
herkkuja vaanii
joulukuusen alusille
pukki on kiireissään
lahjat jättänyt,
kun jokainen
käy joulusaunassa,
tuossa sisäänpäinlämpiämässä
savusaunassa,
jota vaari aamusta alkaen
oli saatellut jouluisan saunan tunnelmiin.
siellä viime kesän saunavastat
luovat hyvänmielen tuoksuu ja
kylpiä jaksais miten paljon vain,
aamuhämäriinkin, mutta kiire on jokaisella
joulupöytään notkuvaan ja kuusen alusille kurkkaamaan
joulu on
hyvänmielen tähtösii,
hyvänmielen aakkosii,
pikkuisia onnenkipinöitä
jotka joulunajassa ovat
ihmismielen parhaimpia hetkosii
joululaulut soivat
radiosta,
mutta tahtoisin
että ne kaikuisivat
lasten suusta,
kuorojen kulotuksesta,
kirkkomenojen hartaudesta,
mutta nyt on aika uus,
väkevyys,
eikä kirkkoonkaan pääse
hevosellakaan,
tuolla pitäjän komeimmalla
ruunalla jolla oltiin aina
peräkylistä ensimmäisenä kirkkomäettä,
jumalansanan äärisillä.
muun kansan vahtaamina
pilkkaamina, mutta komia on aina ollut luontoni
ja hevosein, joten eturiviin asetuin
kirkonpenkissäkin ja se rahvasta kenkutti,
mutta mie en kuvia kumartanut, enkä
heidän toimiinsa puuttunut,
siksi antoivat minulle arvonsa,
minulle
kiertäjäpojalle jolla oli kulmakunnan komein
hevonen ja sylissäin somion piikatyttönen ja taispa
joskus olla herrain herkutkin
ihminen ei paljoa
tarvitse,
vain vettä ja leipää,
sekä
kunnossa olevan
itsetunnon,
sillä niillä pärjätään
sielläkin minne toiset jäävät,
ne
-tunnottomat
joulupukin reessä on
joulunajan
tunnelmaa, sillä siinä
tontut lahjoja kiinni
pitelee,
sillä pukki hurjalla
vauhdilla porosensa kaa
kurvailee,
tunturilta tunturille
porostansa juoksuttaa
ja viimein saapuu jokaisen
lapsen luo,
siellä hän lapsille lahjat ojentaa,
anovasti katseellaan kyselee
josko lapset pukin
kanssa jotain juttelis,
laulelis tahi
muuta mukavaa
piennet asiat
synnyttävät isompia,
siksi niiden huomioiminen
kannattaa,
sillä niitä on vaivattomampaa
korjailla,
kuin isoksi lihavoitunutta,
joka mahdollisesti on henkilöitynyt
poliittiseksi palloksi
en enää kävelytä itseäin,
vaan
elämääni,
sillä olen elänyt
pitkän taipaleen
suvet ja syksymmät
rakkauden suviset
olen paljon nähnyt,
mutten
sinua tavannut
vaikka oot silmissäin
siintänyt
ajoista alkuaikoin,
sillä kuljet tuntojein
takamaastoissa,
siellä elämäni
kotipirtilläin
ja hyvä näin, sillä onhan mullakin
oma piilopaikkain
-sinä
aito ihminen pystyy
laulamaan
pystymetsästä
omia laulujaan,
tuntojen tunnelmii
aatoksiensa kuiskauksii ,
muut vain toisten
säveltämii
pikkujutuilla on isot
lapaset,
lämpöisen
kotimaiset
arjen pikku harmikkaat
tunnelmaiset,
arjenpyhien lämpimäiset
joulumieli
tuikkii
joulukuussa,
miljoonien ihmisten
tunnelmaisissa joita hyvätmielet
sopuisasti somistaa
arjenharmaudesta koristaa
niittykokki
evästää kaikki
luonnollisesti
turvallisen
maittavasti, sillä hän on kokki
luonnonhelmasta
padasjoen rantamailta,
nyystölänkylän rantaraitilta
pikajuoksu pikaistaan
sileellä,
mäkihyppy
toisaalla,
yöjuoksut pimeellä
ja sen jälkeen
elämä soljuuntuukin
taivasalla
ei ihminen ole
kauris.nauris.
vaan
hetken mielipuoli
ajantuote,
sekatyöläinen joka
haluaa elävältä
eläköityä
ihmisen ei tule alistua
itselleen,
sillä sillon
ollaan
hatarala pohjalla,
koska näyteikkunissa on paljon
viehättävän tarpeetonta
joulukuu
on
herkkujen kuu,
tähtien ovensuu,
unelmilla koristeltu,
arkipäivillä kattailtu
kaunis kuu
ja siksi on kaikkien
herkkujen kuu
kaikkien pahojen
jälkeen
aukeaa
hyvätpäivät,
ne niityt jolloin
voin kävellä
kauniimmilla niittysillä,
arkielämän viihtyisimillä
suvielämäni taittamilla polkusilla
tantereilla.
kohtaloni kumpareilla joiden takana hymyilee
hyvähuomen,
elämäni eteinen
hyasintti tuoksuu
joululta,
joulutähti
tutulta,
ja
sinä minulta,
hyvää joulua elämäni
kukkanen
hyvänmielen
katseista,
tunnelmista jotka
hyvinmielin koristellaan,
kaikkialle lahjoitellaan,
joulu on
hetki joka säteilee
mielenhyvyyden syvyyksistä,
välittämisen hyvyydestä
.siksi.
kun olin lapsi
olin
nuori,
olin viattoman
ihmisen sivukuva,
kauhukakara ja monessa
mukana
.tahattoman tahrattomana.
tänään oon pyöristynyt.
nähnyt ruotsinlaivat,
mutten käynyt
tallinnassa,
sillä ovat kuulemma
ryssien jälkeläisiä,
mutta suomensukuisia,
mut mie oon karjalaisen evakon
ensimmäinen,
maukkaan karjalanpiirakkaisen maistuvainen
en ole veikkausvarojen
nauttiskelija
sillä en veikkaile
vaan arvuuttelen
tulevaisuuttani
olen juossut
helvetin.pitkän.
maratonin,
ikuisuuden,
jossa ei aamuja
iltoja,
eikä huomisia,
olen juossut ja loput kävellyt,
sillä vain siten
.olen saapunut.
elämä on.
tekoja, olemista,
mutta ennenkaikkea
tulemista,
aina uudelleen tulemista
kahtelen itseäni nykyään
harvoin,
sillä
olemme.tuttuja.
ennenkin tavanneet
.siksi.
joulu on
vuoden lopulla
.vuoren.
hyvyyden ylisillä,
hetkillä joita soisi olevan
pitkin vuotta,
mutta tietysti silloin ei joulukunkku
maistuiskaan
.näin hyvältä.
joten.
parempi näinpäin
harvoissa elämänkulmissa
tapaa ihmisen,
jolla on
aikaa
.sinulle.
minulle jolla on ainainen kiire johonkin,
joka ei saavu
mihinkään.harvoin.
mutta tänään tapasin,
itseni,
sattumalta sillä en päässyt itseni ohitse
ihan hyvin toimeentultiin
.tuttuja nääs.
olen saanut niin paljon,
siksi sitä
voin jakaa,
sillä
ilomielin kierrätän hyvää,
paremmin kuin pahaa,
tahi irtonaista rahaa
parasta mitä voit
tehdä ,
on
välitttää,
välittää ja halata,
ja elämän hyvyyteen palata,
.kajota.
sinne ihmisyyden ensiaskeleille,
välittämisen ensimmäisille
rappusille,
ihmisen syntysijoille
olen elämäni irtolainen,
mutta elän
kurkistan ja takaisinkin
päin,
sillä olen myös
elämäni utelias.katsoja.
omillani oleva
lainarahoilla.
.elän.
mutta jälkeeni jäävät
kustantavat jälkeni ja mitä jää
annan elämäni sisustajalle.sinulle.
elämä
kuunteleminen on jalo taito, sillä sen avulla avautuvat sanomattomatkin