perjantai 24. tammikuuta 2020

tarusjärven laavulla...

nuotion savu taiteilee
tyynenilman kainalossa
kiertelee kuin hakisi
tutun turvaa
ihmisvilinästä
mutta täällä tarusjärjen
laavulla
olemme
vain minä ja tyynenilman hetki
sillä tämä on
minun
tyynenilmanretki
ikimetsien hiljaisuuteen
rakkauden tuntojein kainaloon
tutulle laavulle
jossa keittelen nokikahveita
nautin eloni eväitäni
olen vain
olen
elämäni täydellisyydessä
tyynenilman rauhassa
sisimpäni tyyssijassa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...