lauantai 11. huhtikuuta 2020

ensimmäinen ihminen...

tuhatviisisataa vuotta
oli entisaikaa
mutta ennen sitä oli
alkuaikaa
karua ja luonnotonta aikaa
jolloin
ihmisenpoikanenkin
puitten
latvoissa hyppeli
kunnes tavoilleen totutteli
kahdella jalalla
taivaltamaan,,
  silloin ei korona silmille hyppinyt
sillä ihminen eli luontonsa mukaan
söi mahansa täyteen ja kahteli taivaan
tähtösii
karsi luontoansa sen verran että tarpeekseen sai
ja nai
sillä
vanhuuden turvanahan olivat
perilliset
ja mielellään
ranteistaan vankan vahvat
jälkeläiset

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...