ilomiellä virtanaan
mielenhetken solisevana
kevätauringon säteillä
kukittuu
luontokauneuteen
sopeutuu
siin on poikapolon kelpo
kevätmielellä oleskella
koivunkylkeä syleillä
vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti