sunnuntai 12. huhtikuuta 2020

kohtalon kovettama...

olen kohtalon
kovettama
mutten kovanaama silloinkun
niityllä käyn
kesäheinä suupielessäin,
kuunnellessain suven ääniä
aamuin illoin
päivälläin,,
niil hetkillä
mieleni suvitunnelmoi
elämänmukavia aateloi
silloin olen ikihongan kaveri
luontometsä seuranain
järvenselällä ongellain
silloin on mun mieleni
kesäkukassain

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...