torstai 16. huhtikuuta 2020

pihanavetta...

lehmänkello ennen
vanhaan
niityllä soi
se kaulassaan
unelma lypsylle riens,
mummi ootteli rauhassa
lehmäänsä aamuin illoin
kun tämä pihattoon tiensä löys
kissa vanhan vetämöinen
pulskanoloien löntystel matkassa
kans sil tieshän se kupillisen verran
lämmintä maitoa hällekkin,,
tänään tuolla paikalla
on
muistoni
vain,
sillä aika on toiseksi rientänyt
ja monet asiat muuttuneet,
mut yksi on iätajat muuttumaton,,
~ ihmisen ja luonnon yhteensopivuus

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...