lorisee
sinitaivaalla muuttolinnut
kiertelee
porotokka jänghällä
vaeltelee
ja minä
rautua pilkittelen
vuonojärvenjäällä
ongittelen ja katseeni
hymyilee lupntoäiteen
poveen
tuonne hyvänmielen
ilmansuuntaan
joka vuorten takaa
loistattuu
vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti