tyhjenneet
näyteikkunat verhoutuneet
ihmisten mielet
apeutuneet,,
istun töölöönpuiston penkillä
yksin
sillä en pulujakaan nää
en rantojen miehiä
ja töölöönlahtikaan ei kuvasta
kaunista sinitaivastaan
vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti