keskiviikko 10. kesäkuuta 2020

kesäkuun yhdestoista...

kesäkuun
yhdestoista,
kaunis aamu,
ei tuulen värettäkään
vaan tyyni aamu uusi,
kello kuus,
kukko huus
kanasensa heräilemään
murusiaan keräilemään,,
minäkin tottelen tuota
helttapäätä ja aamulenkillein
venyttelen,
kunhan ensin veryttelen,
ja saaden kylmät luut aloilleen

huuhkaja huhuilee
tutussa metsikössä,
käki kauempana ja oraspellolta
kaikuu ruisrääkän ääni
kantavainen,
mutta koko solistia en näe
mailla enkä halmeillakaan

jatkan matkaani
hymyssäsuin,
sillä elänhän
elämäni
luonnollisinta hetkeä
ja siksi jatkan mielelläni retkeäin

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...