kesäkuun
yhdestoista,
kaunis aamu,
ei tuulen värettäkään
vaan tyyni aamu uusi,
kello kuus,
kukko huus
kanasensa heräilemään
murusiaan keräilemään,,
minäkin tottelen tuota
helttapäätä ja aamulenkillein
venyttelen,
kunhan ensin veryttelen,
ja saaden kylmät luut aloilleen
huuhkaja huhuilee
tutussa metsikössä,
käki kauempana ja oraspellolta
kaikuu ruisrääkän ääni
kantavainen,
mutta koko solistia en näe
mailla enkä halmeillakaan
jatkan matkaani
hymyssäsuin,
sillä elänhän
elämäni
luonnollisinta hetkeä
ja siksi jatkan mielelläni retkeäin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti