keskiviikko 24. kesäkuuta 2020

kehtolapsi...

kesäisellä kalliolla
paistattelen 
päivääni
loikoilen
pitkin pittuuttani
ja ihailen
sinitaivaan loistokkuutta
luontokunnan ihanuutta

en sanoja
päästele
sillä olen sanattoman
onnellinen olooni
retkeeni
jonka luontoäitee
on
levittänyt hetkeeni

olen kiireen
seppämestari
stadista,
jumalaton menijä
haminasta
puurtaja aikamoinen
punkaharjun saloilta,
mutta täällä olen
luontoäiteen kehtolapsi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...