kylmää katua,
taivuttaen kadunvarsipuuta
jonka suojissa koditon
värjöttelee,
ihmisiä tulee ja menee,
mutteivät värjöttelijää huomaa
sillä heidän
katseensa
on tuonnenpana
vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti