niitä vaiheita
joissa menosuunta
on
arkituttavuutta,
elän aikaa jota ei aikaisemmin
ole ollut,
eikä myöhemmin tule
sillä juuri tämä
arkituttavuuteni
on
kypsimmillään,
hetkessä jossa on syli täynnä
elämää
sitä elämää jossa elän,
istahdan hetkeksi
puiston penkille
nostaen katseeni
ylös,
ylemmäksi kuin
kuin
käsitänkään
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti