on
maallisten
halujen mies,
häntä kiehtovat
ilonpanot ja
karvakannelten
louksutukset,
sitten katumusten
katkismukset,
herran nuhteet
arkiset,
sillä niin
taipuvainen hää on
luonnoltaan
jotta ihmettelen kestääkö
hän
seisoakkaan
vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti