tulla
joksikin,
mut yhä
ain vain
joutunut ryömimään
itseeni,
en valittele
kohtaloain,
sillä sekin on
~tuolta noin
vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti