lapin noita...

syysmyrsky tasoittelee

tietä

talvisäille

noille lumivalkoisen

hohtaville

joissa suksi sulavasti

luistaa 

~ain

ja tunturilammella

pilkin rautua

ain vaan

siksi hymyhuulin katson

jumalatonta ukkosmyrskyä

joka taivuttelee ikimäntyjä/

lentometsiä ja salamoitten 

kipinöitä jotka iskeytyvät

ikihongan runkoon,

mutteivät tuolle luontovanhukselle

mitään voi

voi tätä odotuksen aikaa,

ruskan taikaa,

sillä pian alkaa

hohtavainen

taiga,

siellä tunturi  kupeessa

lapinakan kodassa

jossa jumalat tansii

yötäpäivää

kellotkin käyvät vastapäivää

jossa elo on helevetin alastomaksi

tiisuttu,

sillä tuo lapin noita

voitelee minut tunturikelkoiseksi

lapinhiihjäksi

karaistuneeksi

tunturiporoseksi

joka kevähällä virtaa

ilomielin

etelämmäksi