kohtaloni,,

nuoruuteni liitelin

siel

tääl,

kunnes onneni eteen

polvistuin

ja paikoillein asetuin

siint alkoi uus ajan

ihanuus

arjenselän ahkeruus

jonka kirkkain tähteni

yhä oot,

vaikken minä enää

entisein olekkaan

kohtalooni on ollut

suopea

iät ajat 

mutta suomalla mulle

lahjaksi sut

olen iät ajat

onnelleni kumarassa

vain

siksi katseeni usein kohoaa

tähtitaivasta

päin 

sillä sielläpäin

on kohtaloni

ain