erämaamökki kyyhöttää
pienen lammen rannalla,
kansallispuiston syrjimmäisessä
kolkassa,
jossa luonto on
elämänherra
taivaantähdet luojansa
silmät,
kuu ja aurinko
tunteitten jumalia,
mökin ainosta ikkunasta
loistahtaa
kynttilän valkiaiset
valonkukan loistokaiset
valkioitten ilomeret,
oven rakosesta
tuoksuu porokahvin
tuoksu.
sisällä vanha mies
vahailee saappaitaan
muori alustaa leipätaikinaa
kissa pitkin pituuttaan
makoilee uuninpankolla
ukon karvahatussa,
jonka muori teki joululahjaksi
ukolleen ketun nahasta,
sillä tämä vanha viisas kettu
oli testamentannut itsensä hälle,
kun aikansa koittaa
ukko oli ketun
paras ystävä jonka kanssa
he kiertelivät ja samoilivat
pitkin erämaata etsimässä
sapuskaa. kettu hankki
ukolle liharuuat,
ukko taasen lammesta kalaisat
kalaherkut
mökki sijaitsee
evon tiedekansallispuiston
aivan laitimmsaisessa
kolkassa,
jonne ei pääse muutakautta,
kun kulkemalla ikimetsien
laitimmaista reunaa,
sitä reunaa jossa kulkevat
myös tarusjärven villieläimet,
nuo aidot alkuperäiset
jumalattomien kohtaloiden
jälkeläiset,
siksi siellä ei muita ihmisiä
käy eikä näy,
mutta huomenna
ukon ja muorin vieraaksi
tulevat suuren yliopiston
tutkijat jotka haluavat
nähdä tämän luontokauneuden,
jossa luonto on saanut olla
elämänsä rauhassa
iät ja ajat, sekä huomistenkin
tulevaisuudet,
sillä tämä alue on
luontoäiteen koti
ukko kävi aamupäivällä
tiedottamassa metsän eläimille
että hälle saapuu vierahia ja
toivoi etteivät nämä
säikyttelis
kaupunkilaistulijoita,
jotka eivät ole koskaan tavanneet
luonnossa eläviä luomakunnan suuria
ilta mailleen saapuu
ja valkiat mökistä
sammuneet
muori ja ukko
vällyjensä alle
kietoutuneet,
kollikissa
hatunsisään
uppoutunut,
kun
yön hiljaisuudessa kuuluu
vaimea ääni:
hyvää yötä
ikimetsän lapsokaisein
metsänsammaleet
pienet ja suuremmat
käteni luomat
ukko ja muori
kollikissa sekä luontoeläimet,
kasvit ja männyn käpyset,
hyvää yötä
elämäni pyhimmät
rakkauteni suojelemat
tämän jälkeen pilvivero peitti
kuun ja tähdet,
olihan nukkumaanmenon aika
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti