kielonkukkasia
kesäniittyisiä unelmia
arjen aherruksia
menemisten tulemisia
hetkiä joiden yli on
kiivettävä jotta saapuisin
metsäpolkujen tunnelmiin
tähtihetkiini joissa loistaa
hento katseeni
laskevanauringon maahan
aamuuniseen huomiseen
vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti