sillä se uskoo vain kärpäslätkän
tuhovoimaan
en ole hennonnut
tuota pikku paskiaista nitistääkkään
kun on noin sinnikäs.
se surraa lampunvarjostimessa
tuttuun tyyliinsä
aamusta iltaan ja välissä niissäkin yhtä aikaa,
se on paskonut siinä koko
talven eikä oo mennyt
edellisten talvien tapaan
tapettien väliin nukkumaan
~nytkin se kattoo mua
viattomilla silmillään
ja tahtoisi vissiin hypätä
pullapalaselleni mutta katseeni
estää sitä innostumasta liikoja,
siksi se tyytyy venailee
murusia jotka tippuvat suupielistäni
tästä tulikin mieleeni lapsuudenajat
kun pappani suomenhevonen söi
kuoriämpäristä ruuantähteitä,perunoita,omenia,porkkanoita ja mitä lie,
urho hevosen turvasta tipahteli sillointällöin
jotakin maahan ja mummon kolme kanaa kyttäsivät jämiä ja nokkivat ne hetmiten.
siksi kai tuo kärpänenkin saa
täplitellä tuon vaalean varjostimen
hakuamallaan tavalla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti