mustarastas kahistellee
taimikossa
syvän tammilehvästön
kielomeressä jossa hällä
on
elämänsä viljaniityt
ravinteikkaat onnensa hetkoset
joissa hetket eivät laske
minuuttaan
vaan pituuttaan
kesäyön kauneuttaan
sillon on hyvä jos ihminen ei tarvitse yhtäkään virastoa, yhtäkään lupalappua, koska sillohin ihminen on luonnollisimmillaan, semmoisena yr...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti