tarusmetsien takamaat,,,

olen onneni onnisemalla

hetkellä

kun saan hiihostella

pitkin

ikimetsän kuusikois,

salomaitten takaisissa

korvenkuiskauksien selillä

täällä ei ajankuva liiku

ei ahneudenpuut heilustele

sil täällä luonto elää

sijoillaan

omalla tavallaan

ajallaan

 

sytytän nuotion, jossa voin

kahveet keitellä

makkaran paistella

elämääni maistella,

aistieni haistella

maisemia jotka on luontoäitee

paikoilleen istutellut

luonnonvoimillaan sirotellut

hyvinmielin synnytellen

ihminen on laajenemassa

tännekkin,

sillä nykysijansa on jo

karsittu

petonilla asutettu

asfalteilla päällystetty,

mutta toivon sydämmeni pohjasta

että nämä kauniit maisemat saisivat

luonnonsuojelun lait puolelleen

ettei täällä ihmisen kirves heiluis

petonilähiöt asuttuis

asfalttikoneet teitä päällystäis,

sillä täällä on mukavampaa

kävellä luonnonluomia 

polkuja,

taivastella luonnonselillä

korpiteillä,

istahella kannonnokkaan

jutustella lunnolleen

tikanpojan koputtajalle,

jänöjussille vikkelälle,

pusutella tupsukorvaisan ilveksen kaa,

karhun kanssa painiskella

ja huutaa onnenilostaan

kaikujen takamaihin