kuolettavaa.
Join kraanavetta
asunnossain,
vesi oli oudonmakuista,
mutta
join
ja onneksi heräsin,
hikisenä
unen taivuttanana
olen eräretkellä evon
ikimetsän syvimmässä
luonnonhelmassa
kauniin tunnelmallisessa
tarusjärven kaivalossa
~kauhon pannullisen vettä
pulppuavasta lähteestä
ja laitan sen kepinnokkaan
sillä on
aamukahvin aika
on kesäloman neljäs päivä,
minulle helsingin kallion
kaupunginosan veikkoselle
nämä evon seudut on mulle
kahden tunnin päässä
himastain,
siksi käyn täällä
vähänväliä
mutta nää lomat oon
telttauttanut
tänne, sillä täältä
saan luontorauhani ja elämänvirtani
mutustelen pullapussua
tassilta jossa sitä kahvissa
liottelen,
se on edesmenneen mummoni
tapa juoda koffeetaan
ja minustakin maukasta
seuraan muurahaista
joka kantaa männyn neulasta
selässään,
tunnen tuon muurahaisen
koska sen selässä on maalitahra
jonka se oli siihen saanut,
kun erään eräkävijän maalauspurkista
tipahti maalipisara sen selkään
tuo eränkävijä on eräs taidemaalari
joka hakee täältä aiheitaan luontomaalauksilleen
muurahainen on neljätä päivää
urakoinut pesähommissa joka onkin
noussut eilisestä huomattavasti.
hänellä on miljoona kaveria seuranaan
ahertanassa,
muilla ei ole tahraa,
mutta uskon että he ovat yhtä
ahkeria kun tämä minun ystäväni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti