monta on
tienmutkaa
elonteillä,
siksi monet
kulkevat väärään
suuntaan
keskiviikko 30. kesäkuuta 2021
en mä sure,,,
en mä sure
huolettomast
en ilottomast,
vaan
itken itseni tyhjän
vapaaksi
jotta voisin hyvinilmein
hymyillä,
sinulle,
suruni
lähe
en mä sure
turhan tähen,
vaan sieluni
nähen
sillä mieleni on ikävästä
täyttynyt,
ilottomasti kuormautunut
en mä sure
huvin vuoks,
en sinun nähen,
sillä olet
suruni
lähe
valjastettu,,,
hetket jotka tulevat
koputtelematta
ovat
kohtalokkaita,
sillä niitä ei ole
ennakolta
valjastettu
varpaankynnet,,,
jos pystyt
pureskelemaan
varpaankynsiäsi,
~olet taitavan taipuvainen
minä en taivu,
mutta tunnen kaverin
joka taipuu vaikka
kärrynpyöräksi.
huumorii,,,
kuukauden viimeisen
päivän jälkeen
aukiaa
seuraavan kuun
ensimmäinen
kun on lyhytmuistinen
niin
kaikki tuntuu
tuoreelta
jos ihminen
tuntis
edes
yhden ihmisen
niin hän voisi
samaistua häneen
~itseensä
suomenhevonen,,
silloin kun
autoissa
oli
mustat rekkarit,
kekkonen vallassa
ja läänit pystyssä
silloin
oli jotenkin luonnollisempaa,
sillohi suomenhevonen
hirnahteli
pihapiirissä,
kanat nokkivat vapaammin
~ellei kanahaukka niitä
havainnut.
silloin olin
napero,
jo silloin minulla
oli sinivihreet silmät
jotka näkevät ympärillään
paljon luonnollista kauneutta
tänään ei ole
mustia
rekkareita,
ei pihalla tipsuttelevia
helttapäitä,
komiaa suomenhevosta,
urhoa,
eikä mun silmätkään
ole
luonnollisimmillaan
ikipuu,,,
ikipuun oksalla
luontolintu laulelee,
hyväntuulisesti visertelee,
sillä nyt on suven yötönyö
jolloin ikipuunlaaksossa ei
nukuta silmäystäkään
vaan
kaikki kynnelle kykenevät yöttömässä
yössä juhlivat,
paitsi ukkomuurahainen joka on
työhullu sillä se iätajat kortta korren perään
kekoonsa rahtaa,
tosin luontolintu ei ole varma
että onko se sama murkku vai joku
kymmenistä tuhansista sillä ovat niin toistensa
näköisiä
evontiedekansallispuisto,,,
evontiedekansallispuisto
on
eteläsuomen
luontoparatiisi,
tulevaisuuden retkikohde
luontokeidas
jonka arvo kasvaa
kasvamistaan
kaupunkilaiset,,,
kaupunkilaiset ovat
syntyneet
maaseudulla,
etenkin ne harmaapäisemmät
puolikaljut
ukonkäppyrät
kiukkusemmat akatkin
ovat ensikiukkunsa
maaseudulla
kiukutelleet
tätänykyä
maaseudulla on
vain
lepoista väkkee,
eikä yhtään irtonaista
kollikissaa
sillä nekin on valjastettu
kaupunkeihin
jäykät mielipiteet,,,
jäykkiä mielipiteitä
ei saisi
olla,
ei ainakaan niin
taipumattomia
etteivät ne
notkistuis
tilanteitten muuttuessa
kaiku,,,
kun sanot,
sano
kuuluvasti
sano
sanoja säästämättä
tavuja taivuttamatta
mutta
älä huuda,
sillä ne
~kaikuvat
rikkaruoho,,,
en olisi mittään
jos en tuntis
ihteäin,
kedon kukkasia,
lumivalkoisii hankisii,
syksyn ihanii tuomisii,
en olisi mitään ilman sinua,
sillä sinä olet tukenut
ohjannut ja torunut,
sinä
ihminen ei ole
rikkaruohoa kummallisempi,
sillä kumpikin
osa
elämää
niinkuin luotolintu
haluan elää
ilmavasti,
sillätavalla
harmia tuottamasta
evakon poikanen,,,
elämäni ei ole sidottu
mihinkään,
vaan elän
kulloistenkin olosuhteiden
mukaan
elämääni ei sido
ankkurit
jotka pitäisivät
minut menneisyydessä,
sillä olen
maailmankansalainen,
karjalanevakon
poikanen,
joka on tottunut
lähtemään
tulemaan,
hetkeksi seisahtumaan
.huokaamaan.
siksi hymyilen vaikka itkisin
valta,,,
valta on
huonoissa
käsissä hirvittävä
ase,
hirvittävämpi kuin
pahinkaan
sillä sitä suojelee
demokratia,
tuo jalo yhteishyvällisyys,
jolla ei vastuuta laisinkaan
vaan kaikki jaetaan yhteisesti
tiistai 29. kesäkuuta 2021
sallittakoot,,,
toiset tahtovat kulkea
sovitusti,
toiset
laveammin,
kummatkin sallittakoon,
sillä vain siten
💛voimme
rehellisyys,,,
rehellisyys on avain
kaikkeen,
sillä ilman sitä
valheen lukot eivät
aukene
rehellinen varas on
taitava
vain siksi että
on rehellinen
rehellinen ihminen
on
valheen kietoma,
mutta tämä ei saa
otetta
koska sillä ei ole
avainta rehellisyyteen
rakkaus,,
rakkaus syttyy
salamanlailla,
vahvistuen sydänten
yhteisestä tahdista,
intohimojen mahdista
hiipuen intohimoitta,
kuolee surutta,
sillä eihän enää salamaakaan,
yhteisiä sydäntentunteita
rakkaus tarvitsee
yhteiset kasvot,
luonnekkaat elämän puroset
ja
uskomattoman paljon
onnea
selvyytyäkseen
evontiedekansallispuisto,,,
evontiedekansallispuiston
vastustajat
ovat mieltyneet
ketunpojan äidin
turkkiin,
siksi he jatkaisivat
tätä luonotonta kärsimystä
ja kestävänkehityksen aliarvioimista
erityislapsi,,,
ihminen on
luontoäiteen erityislapsi,
siksi hän kestää karsimiset,
mutta mitta se on hälläkin,,
sure,,,
sure jos tunnet
niin,
sure ja sure
itsesi
tyhjäksi,
niin tyhjäksi että voit
aloittaa vihdoin
oman
elämänkevääsi
jos jäät pakoilles,
kuihut
kuoliaaksi
elottomaksi,
eikä mielesi ihastelisi
sure ja itke,
itke ihtes tyhjäksi,
niin tyhjäksi,
että voit vihdoin hymyillä
sydämmelläsi
keväänlapset,,,
keväänlapset ovat
valoisia lapsia,
sillä he ovat
tottuneet
käyttämään lapasia,
päivettymään
kevään hankisilla,
virpomaan ja tarpomaan
nuoskakeleillä,
hiihtelemään lumihohtavilla latusilla
ja katsellessaan kevätpurosten
solinaa,
siksi keväänlapset ovat
valoisia lapsia,
ilonelämän kestäväisiä,
arjenpyhän hehkuvia
elämäntäytteinen mieli,,
voin hyväillä
tuhatta asiaa,
voin kirota samaa lukua,
sillä en ole
kylmäihminen,
en jumalauta ole
pyykkilautakaan,
vaan ihminen jolla
on
eläväinen mieli,
elämäntäytteinen sydän,
kourat jotka tarttuvat
päiviin jotka avautuvat
aamuvarhain
hyvänmielen hetket,,,
hyvänmielen hetket
ovat arjen
herkkupaloja joista nautin
kun kohdalle sattuvat,
herkuttelen ja toivon
näitä hetkiä enemmän
arkeeni
joka usein täyttyy
ikävänkyyneleistä
olen ikävyyksien onkija
herkkupalojen
nautiskelija
ihmettelen miksi
ajaudun aina
ikävyyksien
nuotiotulille,
tulille joissa ei mulla
sijaakaan
mut päivä kerrallaan
elellään ja katsotaan
josko joskus
osaisin katsoa
toisinkinpäin,
niinpäin,
etten hakeutuisi
tehtäviin joihin en kuulukkaan
unelmieni alkupäässä,,
kun katselen
sinitaivasta,
mua ei ahdista,
ei laisinkaan sillä niin
tilava se on,
tilava ja avara
ja siellä loistaa tulevaisuus,
tähdet ja kuu,
sekä luontolintu
joka liitelee vapaammin kuin
vapainkaan
kun ajattelen
sinua,
oletkuin sinitaivaani,
tähdet ja kuu
tulevaisuus
mut ne ovat viellä
kätteni ulottumattomissa,
sillä olenhan vasta
unelmieni alkupäässä
pohjaton kaivo,,,
pohjaton on ahneen
kaivo
sielu,
niin pohjattoman
lohduton,
ettei siinä toivonvaloakaan,
ei murusen verran
kohtuuttakaan,
siksi ympäriltään kaikki
kuihtuu,
niityt ja tulevaisuus,
sillä niin lohduton on ahneen
kaivo
silloin,,
silloin on
kaikenmaailman
asiat
hyvin kun saan
nähdä eläväisen
katseesi
ja
tuntea
kosketuksesi
.silloin.
katselen usein,,,
katselen usein
itseäni
katselen sisältäpäin
ja yhtä usein
ymmärrän
peilikuvani
hymyn joka elää,
elää silloinkin
kun
varjonpilvet ovat
ylläni,
silloinkin kun
elämä tarjoilee enemmän
kuin tarvitsen
onnellisimmillaan,,,
ihminen on
onnellisimmillaan
silloin
kun
makoilee pihanurmikolla
ja hymyilee
luontolinnulle
joka sinitaivaalla
liitelee
etuilla,,,
elämää et voi
etuilla,
sillä huomiseen
tarvitaan yö
jonka jälkeen
avautuvat uuden
elämän ovet,
mutta ne ovet
avautuvat eilisten
ja tämänpäiväisten
luomilla avaimilla,
siksi et voi rynnätä
suoraapäätä elämäs
huomisiin
kytee,,,
eilisetkin ovat
elämää,
niillä niissä kytee
tämänpäiväinen,
siksi ovia ei kannata
lähtiessään liiaksi paiskoa
ilonkukka,,
ilo kukkii
innokkaimmin
leudoilla hetkillä
riidattomilla tunnelmilla,
sillä ilonkukka elää
~hyvänmielessä
elämänjuuret,,,
jos en olis
syntynyt
ihmisenä
olisin syntynyt
~niittykukkasena
sillä meitä yhdistää
kestävänkehityksen
alkujuuret
elämänjuuret
kohtalomme käsivarret
tunnelmat,,,
tunnelmista ihminen
elää
tummemmista
valoisista,
päivän paistamisista
yönvarjon
jättämistä
ihminen on hetkensä
mittainen
siksi he
joutuvat pärjäämään
tunnelmista
hetkistään jotka
ympäröivät heidät
tunnelmia voi säätää,
mutta jos vedät hanikat
kaakkoon
menetät tunnelmistasi
toisen,
joten keskiviivan
kulkijoilla
on varjoja vähemmän
mutkaton elämä,,,
mutkaton elämä
on sujuvaa,
silloin ei turhaan
ovet
narise,
.ympäristö marise.
mutkaton elämä
on vapautta
vastuuta,
se on suoraselkäistä
olemista,
koka sillä ei
pelonvarjoakaan
pahemmanvaralta,,
ihminen uskoo
mielellään siihen
mikä sopii
elämänsä mukavuuteen,
mutta mukautuu
tyylittömyyteenkin,
pahemmanvaralta
maanantai 28. kesäkuuta 2021
ihminen on osa tuotantotaloutta,,,
nykyään on vaikeaa on olla
oma itsensä,
sillä nykyelämässä
ei ole tilaa
ajallensa
siksi loma
tahi hetki
siellä missä ei arjen
tahti lyö
on
sielunmielelle
terapiaa
ihminen on valjatettu
koneen jatkeeksi,
tuotannon yhdeksi osaseksi,
siksi onnellisia ovat
he jotka pääsevät edes
hetkeksi
oravanpyörästä
pois
padasjoen rantamailla,,,
kesämieli loistokas
päijänteenhelmen
rantamail
hyvinmielin
lomittuu
syvänsinisenä
kirkkahan vetensä
pinnalta kuvastuen
heijastuu
💚tääl
kauniin hyvänmielen
niemekkeellä
padasjoen niittyvillä
tehinselän lainehilla,
elämän lempeillä
pientareilla
on ihmisen mutkatont
eleskellä
ajallansa kuleskella
💚tääl
on hyvä ihmisen olla
olemansa
💚tääl
syvänsinisessä suviillassa
luontolinnutkin kesäehoota
lauluillansa tyynyttävät,
niinkuin tuhannet
lomalaiset
jotka haluavat hetken mielenrauhaa
luonnonrauhaa
koskahi
💚tääl
ei arkihuolet paina
rasita lain
niinkuin
muilla main
nykyajan raamattu,,,
nykyajan raamattu
on
~arjella
kirjoitettu,
se on tavallisten ihmisten
kirjoittama kirja,
kirja jossa
jumalat ovat
vaienneet,
pirut hävinneet
ja luontolinnut
palanneet
luontolintu,,,
luontolintu
ei pahoihin
paikkoihin
pysähdy,
vaan se valitsee
mielellään
~kestäjänkehityksen
oksan
luonto on biljoonista
asioista riippuvainen,
jos joku särkyy,
se vaikuttaa toiseen
ja vihoviimein
kaikkeen
jos lentokoneesta
särkyy olennainen
osa,
kone putoaa,
samoin on luontomme
kanssa
luonnonoikku, kylähullu,,,
en mä vaivaton
oo,
tunnelmatonkaan,
mutta usein kuljen
laitamailla,
sillä siellä luontoni
mua
luontevammin tervehtii,
enkä itsekkään ujostele
hapitustain
en ole suuruudenhullu
pienikään,
mutta ajatuksenpoikasta
mulla tippuu yletaikaa
hihastain
olen luonnonoikku,
kylähullu,
vaikken tunne yhtäkään
nyystölänlahti,,,
tyyntyvä nyystölänlahti
saa iltavirkut lintuset
iltakiidoilleen,
joutsenpari opettaa
pienokaisilleen
elämänalkeita,
lokkiparvi saattelee
rantautuvaa kalastajaa
vastarannalta tuoksuu saunantuoksu,
iloinen illanhilpeys ja haitarimusiikki
joka saa jalkani myös tahdittumaan
ulkoilen usein näillä
rantamailla,
sillä täällä luonto on
saanut olla ominensa
ja ihminen on sopusointuissesti
lomittunut vierelleen
istahan kunnan ylläpitämälle
uimarannan penkille,
avaan termarin ja lurautan kahvin
kupposeen.
olen hiljaa,
jotta kuulisin
paremmin,
aistisin syvemmin
ilta on painunut jo
taivaanrannan
taa,
pakkaan reppuni ja
lähden kotimökillein,
omalle pesällein
padasjoki, kansallispuistojensa pääkaupunki,,
kun ajelet lahestapäin
kakkosnelosta pohjoiseen
niin reippaan puolen tunnin
kuluttua tuleekin eteesi taulun abc,
siint sitte kurvaat oikialle ja pian ootkin
päijänteenhelmen kotisatamassa,
kauniissa päijänteen kainalossa jota reinustavat
pian kolme kansallispuistoa.
hämeenlinnasta piäset viiskolmosta pitkin,
jos oot pohojesta
tulossa niin sieltä piäsee
sutjakkaammin, kunhan kiäntyy taululta
vasemmalle
padasjoki
on
kansallispuistojensa
pääkaupunki,
keidas josta voit suunnata retkiäs
evolle
isojärvelle
päijänteen kansallispuistoon
tämä luontokeidas on myös
lähiruuan tuottajana suurmaa,
sillä täältä löytyy mahan täydeltä
suuhunpantavaa
ja mitä ei sieltä löydy,
niin naapurista loput
padasjoki on kestävänkehityksen
mallikunta, sillä täältähän koko
käsite kestävästäkehityksestä
on saanut alkunsa
padasjoen sahti,,,
padasjoen sahti on
juovuttavan
hyvää
~juhlajuomaa
sen pian huomaa
kun ihmisten suut
käyvät
mutta jalat eivät
padasjoensahdin
~alkujuuri
on
kirkkaan hyvä
päijänteen vesi
muitten litkut on
~raanavettä
siksi niissä
ole
sitä alkujuurta
padasjoensanti
on
suvenjuoma,
raikas
seurustelujuoma
jota voi yksinkin
lipitellä,
mutta silloin joutuu
ihtensä kanssa
~turinoimaan
vuorten kotimaa,,
vuorten takana
on
aatostes kotimaa,
siellä kukkivat
uudettuulet
eilisetkin hymyilevät,
siel
ei kyynel
surusta virtaa
vaan onnen purosina
lorisevat
vuorten takana
on
aatosten kotimaa
jonne pääset
helpoiten
katsomalla peiliisi
samaa kärrynpyörää
pyörittämällä
väsyt,
kuihdut innottomaksi
luutunet toivottomaksi,
siksi
kaho
peiliisi ja
mee vuortesi
kotimaahan
koputtelen,,,
en maailmaa
riko
jos koputtelen
sen
luutuneita
tunnelmia
~mutta kyl sen vaivattomasti
huomaa
että asemiinsa poteroituneet
asenteet
eivät siedä
koputtelijoita
sunnuntai 27. kesäkuuta 2021
sanottavaa,,,
ihminen jolla on
sanottavaa
olisi syytä
kuunnella,
sillä hän on se puuttuva tekijä
jonka ansiosta
asiat saavat ansaitsemansa
kohtalon
vapainmielin,,,
huominen on
ain
elämän eteinen,
mahdollisuus
tahi lopullisuus,
siksi käy nukkumaan
vapainmielin
kunnanjohtajan asema,,,
kuntaa pitäisi
johtaa kuten
menestyvää
yritystä.
valtuusto edustaa
omistajia,
hallitus
operatiivista johtoa
ja olisi
toimitusjohtajan tukena
kun päätöksiä
taotaan
tänään kunnanvaltuustot
ovat eläkeläisiä,
pitkänmatkan kuntalaisia
joilla ei mitään hajua huomisista,
vaan hatara muistikuva eilistä
kunnanhallituksiin valitaan
tutut ja turvalliset
toimijat,
jotka ovat yleensä sukua toisilleen,
tai vähintään jotakin kautta
kiitollisuudenveloissaan
kunnanjohtajan asema
ei ole kadehdittava,
sillä hänen esimiehensä
edustaja,
hallituksen puheenjohtaja
on
menneisyyden vanki
luonnottomien nautinnot,,,
ulkokrilillä seurue
nauttii tuoreesta lounaasta,
peuran sisäfileestä.
laulu raikaa ja mieli on
jokaisella ylimmillään,
sillä onhan jahtipäivän illallinen
metsän siimeksestä
seuruetta tarkkailee
peuran vasa,
jolla kyyneleet valuvat
valtoimenaan,
sillä hänen äitiään
syödään
sinitaivaan luontolintu
on kerinnyt yöpuulleen
krilliseurueen pihapuuhun,
sekin on surullinen,
sillä hänen äitinsä
joutui pyssymiesten
tähtäimeen ja hänkin
joutui saman kokemaan,
katsellessaan näiden
luonnottomien
nautintoja
en mä vihainen oo,,,
en mä vihainen
ole
suuttuessani,
mielenhikinen vain,
hetkisen,
juuri sen tuokkosen verran,
kunnes tyhjenen,
sanoistani vapaudun
hetkeen heräilen
mielessäni ei ole
patoja,
vain solisevia purosii,
juoksevia jokisii
vaahtopäisiä koskisii,
siksi
välillä vaahtoan,
tuimapäänä
kiroilen ja ääntäni
kovennan,
jota pysyisin elämäni koskessani
pintavesillä
usein sanon mitä sylki
huulilleni
tuo,
sanon ja useimmiten
senjälkeen
keräilen tunteitteni rippeitä
en voi muuttua,
vain tasaantua,
mutta sekin
vaatisi
tunteettomia tiloja
joissa en viihdy,
joten
olkoon näin
elämäni iltaan saakka
satamasta toiseen,,,
unissa olen vapaa,
niin vapaa,
ettei vapainkaan,
silloin
minulla ei ole
kellonaikoja,
on vain hetket jotka
kuljettavat
satamasta toiseen
pitkä matka,,,
olen tullut
pitkän pätkän
päähän
istahan ja kerään
itseäni
olen tyhjä
sillä olen matkoillani
antanut
itseni,
olen hetken hiljainen
tyyneniltani
pisara,
joka ei itke
ei hymyile,
sillä olen tyhjä,
niin tyhjä
ettei minussa
tunnettakaan,
niin tyhjä että minun
täytyy levähtää
ja kerätä elämääni
kerätä ja hymyillä,
sillä iltani ei ole viellä
sieltääl,,
olen puoliksi
siellä
täällä,
jokapaikassa,
mutta sielläkin
puolikas
puolikas itsessänikin
sillä minusta on
toinenpuoli
siellä
täällä,
enkä ole missään
kokonainen
aamusarastukset,,,
joskus on tilanteita
jotka tuntuvat
ylipääsemätyömiltä,
mutta ne hetket
haihtuvat kun nukut
yönyli ja heräät
~aamunsarastukseen
koti,,
koti
on
ihmisen pesä,
se paikka josta aamulla
lähdetään
illalla palataan,
se on paikka
jossa voi turvallisinmielin
itseään varjella maailman
kylmiltätuulilta,
ikävyyksien ilkeyksiltä
~koti on
elämänkansalaisen
pesä,
se turvasatama jonne
tullaan hyvinmielin
ja lähdetään vuorten
tuonnepuolen
levänneenä
jännittäytynyt,,,
on vaikea uskoa että
minun
esi-isäni ovat
riippuneet puunlatvaoksalla
pää alaspäin
pitäen oksasta kiinni varpaillaan
kun ovat mussuttaneet
panaania,
sillä
minä en pysty
seisomaan
edes
varpaillani
ja oon muutenkin senverran tukevoitunut
ja
~jännittäytynyt
etten taivu edes kengännauhoja
sitomaan
hyvänmielentunto,,,
kaikista läheisin
asia ihmiselle
on
~hyvänmielen tunto,
sillä sen kanssa
on
helppoa
köyhänäkin kulkea
alkuaineet,,,
ihminen on
käynyt
kuussa, muttei
elämänsä alkujuurilla,
luonnonhelman pientareilla,
siellä jossa sijaitsevat elämämme
~alkuaineet
time,,,
aina aika
ei
tikitä.
joskus se haikailee
eilisiin
menneisiin,
joskus juuttuen
sinne.
mutta useimmiten se
käy
tätäpäivää ja tikittää
säntillisesti
huomisiin.
ennakkoluulottomuus,
ennakkoluulottumuuden
rippeistä
syntyy
loistokkuutta,
niitä arjentulevaisuuden
hetkiä joita ei saavuteta
muullatavoin
suuret asiat ovat
syntyneet
vahingossa,
ne ovat
syntyneet
ennakkoluulottomuuden
rippeistä
ennakkoluulottomuudella
on paljon vastustajia,
heitä jotka ovat
kaikkensa antaneet
kesä,,
kesä on
hetkenhelijä
kauniin hetken
tyyntyväinen suvimieli
joha saapuu kevään tuomana
lähtien syksyn viemänä,
kesä on elämän
puronen
hetken loriseva
kauniin hetken
tuliainen
lauantai 26. kesäkuuta 2021
maanmajat,,,
ihminen elää elämänsä
liian sukkelaan,
tavanomaisen
kaavallisesti,
jossa synnytään,
käydään koulut ja
penikoidaan,
sitten ollaan hetken
emoina,
kunnes rypistytään
ja maanmajoille asetetutaan
luontokukka on eri maata,
sillä se tuulettelee
joka suven leutotuulissa
ja syksyntullen
paketoi terälehtensä
ja vetäytyy talvitirsoilleen
kunnes kevään saapuessa
koristelee ihtensä
uudensuven heiluvaks
ihminen on
luontonsa orja,
vaikka ajeleekin
teslalla
ja asustelee
luontonsa yläpuolella
läpinäkyvää,,,
usein demokratian
nimissä
vahvimmat päättävät,
se on julmempaa kuin
diktatuurisissa yhteiskunnissa,
sillä siellä se on läpinäkyvää
onnellisimmillaan,,,
ihminen on
onnellisimmillaan
silloin kun
sydämmensä
hymyilee
ja
mielensä on
elämänkevyt
juhannus,,,
juhannus on
hetki
jolloin luonto
kutsuu luokseen
~se on hetki
jolloin on mahdollisuus
heittää arki taakseen
ja sitoa kätensä
ikipuun ympärille,
jutella luonnon pienimmille,
laulella lintusten
kaa
.se on hetki
jolloin ihminen
palaa kotiinsa,
luontoäiteen helmoihin.
kertolaskut,,
jos olisin
kansakouluaikoihin
tiennyt
että
kännyköillä pystyy
ratkomaan
kertolaskut
en olisi niitä ulkoa opetellut
kylmä huurteinen,,
maailmassa on
paljon
asioita
jotka eivät kuulu
edes
ulkoavaruuteen,
kuten esimerkiksi
~kylmä huurteinen helteisellä
säällä,
mutta sitä ei janoinen
ymmärrä
elämänvirrat,,,
elämänvirrat voivat
olla vaahtopäisiä
myrskynvirtoja,
ne voivat olla
myös tyynenvirran
purosia,
kauniin lähteen
elämänuomia
metsästäjärouvan kaulus,,
metsästäjänrouvan
kauluksessa on
ketunpojan
äidin turkki,
käännän katseeni pois,
itken ja palelen
luontaistalous,,,
jos elettäs yhäkin
luontaistaloudessa
ei tarvittaisi
sähköautoja,
vaan kuljettaisiin
suomenhevosella
ja oltas solakkaampia,
syötäs vehnästä
juotas kirnupiimää
ja levitettäisiin
ruiskannikanpäälle
mansikista kirnuttua
voita
ja
possun silavat kyytipoijaaksi,
röh,röh
ihmisen jälkeläiset,,
jos ihmisillä
ei olisi
jälkeläisiä
niin kuka sitten niittäs
talveksi
lehmille heinät?
lasten vesipyssy,,,
kaikkein mukavinta
on
ampua
lasten vesipyssyllä
itikkaa
kokeilin kesällä
ja siinä touhussa
vierähtikin
päivä mukavasti
iltaansa
muut kahtelivat
kulmiensa alta,
mutta niinhän
useinkin
ruisrääkkä,,,
ruisrääkkä
pellollansa
laulelee,
mut
siint ei utelias
lokinpoikanaen
välitäkkään vaan
härnää tuota soinnukasta
laulajaa
kunnes tuulennopea
lentohaukka kiusaajan
vie taltehen
katselin tuota
luontonäytelmää
tunteikkain silmin,
mutta ymmärrän että
näin luontomaailmassa
eletään
nyystölänlahdesta kuvastuu
illan tyyneys
luonnon monimuotoisuus
jossa kaikilla on paikkansa
.hetkensä.
jatkan matkaani
jota säestävät luontolinnut
ja oravanpoikanen
joka
näyttää komiota häntäänsä
aina tähän aikaan
kun olen lenkillä,
heitän hälle kourallisen
pähkinöitä
kuten tapanani on
ollut
jos ihmiset syntyisivät keväällä,,
jos kaikki
ihmiset syntyisivät
keväällä
olis
syksyisin
~monenmoista touhuu
syysunelma,,,
syysunelma
syttyy
pirtinpöydän
hämärässä,
lepattavan kynttilänvalon
pisarasta,
hyvänmielen tunnelmasta
jota yönvarjot reunustavat
syysmustan ukonilman säestäessä
syysunelma syttyy
kesän tuliaisist
marjamaiden antimist
mehukkaist puolukoist,
makioist
mansikoist
mustikkapiirakoist
maukkahista sienimetsän
tattiloist
hillasoiden suussa sulavist
herkkuloist
syysunelma
on
ihmisen
.valo.
valo
joka ei puhaltamalla
sammu
luontokissa,,
luontokissa oksallansa
seutukuntaa
vaanii
sillä tämä on sen
~laanii
kissa torkkuu
ajallansa
saalistaa
tavallansa
ja
siihen on ikimetsän muut
eläjät tottuneet,
siksi he eivät tupsukorvan
reviirille tahdokkaan,
paitsi metsän kuningas
isokämmen joka
huithait
tuosukorvalkekkin haistattaa
evontiedekansallispuisto,,,
evontulevaa kansallispuistoa
vastustavat metsästäjät
jotka eivät sitä elannokseen
tee, vaan harrastuksekseen,
juuri samat piirit jotka
~nyhtivät ketunpojan äidiltä
turkin kaulukseensa.
jenkit ja venäläiset,,,
jenkeillä ja venäläisillä
on yhteinen piirre,ettei
heillä ole mitään omaa
vaan kaikki on tavalla tahi
toisella kannettu muualta.
kiinassa kehitys
pysähtyi
silkkitiehen,
senjälkeen kaikki on
muualta kopsattu
intia lisääntyy
nyt yli äyräittensä,
jopa somaliaakin
luonnokkaammin
suomi on viidenmiljoonan
kansan maa,
ne jotka menee tämän
luvun yli eivät ole
mssään kirjoilla
vuosirenkaat,,,
kun olin lapsi,
elin
luontoaisteillani,
elin
ja hyvin
elin,
sillä sieltä olen
vuosirenkaistunut
ikipuun mittoihin
seutulan huuhkaja,,
huuhkaja huhuilee
aamu neljältä,
suvenaamuna.
olen tottunut
kuulemaan ääntänsä
kotinurkillain,
mutta nyt olen
lentokentän kupeessa,
seutulassa
ääni saa minut kotiini,
luonnollisesti,
mutta se luo myös
uskoa että ihminen
ja luonto voivat
asustaa sopusoinnussa
evontiedekansallispuisto,,,
lumpeenkukka
lampensa rannassa
kaunihisti kukkii,
sen kukka on kauniinpi
kuin jaloinkaan,
sen tervaleppäkin
tietää
sillä sen alaoksien
suojissa tuo
suven komeus
asustaa
uiskentelen vierellänsä
mutta annan vain
katseeni
koskettaa,
sillä
olen kylpenyt
maailmanpahassa,
kukkanen vain luontonsa
kehdossa
katselen kaunista
metsäjärveä
kaatuneen kelopuun
rungolla.
en ääneen puhele,
mielissäni
vain,
sillä tämä luontokomeus
ei sanojani raameikseen
tarvitse,
vaan lainvoiman,
olenhan mahdollisen
evontiedeksnsallispuiston
metsälammella
oi suvinen yö,,,
oi suvinen
yö
miten lempeästi
hoivaat luontolastas
kivikylän asukasta,
et huuda et pauhaa,
et alta kulmieis katso
vaikken oo täältäpäin,
vaan annat mun
lempeästi olla,
olla ja ihailla tyynessä
iltuulen henkäyksessä
järvesi selkää
järvenantojas ja kuunnella
sulolintusten laulusii
kuikan kovempii
ruisrääkän tavallisii,
voi
suvinen yö
miten ootkin
vieraanvarainen
~luonnottomalle
kivikylään erakoituneelle
perjantai 25. kesäkuuta 2021
puolipakanat,,,
puolipakanat
ovat
vilpillistä
väkkee,
täysuskovaiset
taasen
ovat tekopyhimyksiä,
kuntaas
täydelliset pakanat
ovat tunteettomia
tieteisolijoita,
mutta
ne ihmiset jotka
vain
hädän hetkellä ristivät
kätensä
ovat
luomakunnan aatelia
juhannus,,
juhannus
on
hetki,
jolloin luonto
avautuu avoimemmin
lähestyjälleen
juhannus
on
hetki,
jolloin luonto
hyväksyy tulijan
~sellaisena kun hän on
juhannuksena
luonnolla
on
avointen ovien päivä,
tällöin tulija
voi vaikka heittäytyä
sammalvuoteelle
pitkin pituuttaan
ja antaa itsensä
~luontoäiteen syliin
elämänaamut,,,
elämänaamut
alkavat
aamuauringon
tirkistyksillä ikkunaverhon
rakosesta,
silloin venytyttää
ja hymyilyttää,
sillä niinä hetkinä
tunnet onnenpisaroiden
tippuvan poskillesi
kaunis laulu,,,
kaunis laulu
mieltäni
tanssittaa,
pitkin elämääni
pyörittää,
siksi kuuntelen
mieluusti tunteiden
säveltämiä kipaleita
vaikka ne olisivat
tuhannesti särkyneet
kohtalonpoluilla tallotut
kesä,,,
kesä on
hetken heleä
tuokioinen,
juhannuksen kokoinen
yöttömänyön pituinen,
jonka jälkeen alkaa
arjen hetket
marjaretket jotka
latusille johtavat
kevään hiirenkorville
nuputtuvat
en ylety,,
en suuria tahdo
en
pieniäkään,
vaan eloni
kokoisia
elon tapahtumia
jotka sopivat
elämääni
en pysty juoksemaan
kokoani nopeammin,
en ylety
itseäni korkeammalle
siksi mulle riittä
päivieni kestävyys
öitteni pituus
ihminen on
aikansa
eläjä,
siksi hänen täytyisi
huomioida
eiliset ja huomiset
kohotellen tämänpäiväisiään
niittypellon kukkanen,,
niittypellon
niittykukka vienotuulessa
keinuttellen varttansa
myötätuulessa
taivuttelee
~ympäristöönsä
kauneuttaan viljelee,
siksi en sitä mukaani
taita,
kukkakimpuksi
asettele,
vaan annan sen
kukkia paikallaan
jottei se lakastuis
maljakossain
evontiedekansallispuisto,,,
sammaleiden suojissa
elää luomakuntamme
ylläpitäjät,
siksi olisi suotavaa
että
evontiedekansallispuisto
saisi lainvoiman
elävänvirranmaassa,,,
elämänvirranmaassa
kukkivat
myönteiset kukkaset,
siellä myös surupilvet
luovat huomista,
sillä
elävänvirranmaassa
kukkivat
myönteiset kukkaset
jos ihminen joutuu
elämään alisteisesti
jää hänestä puolet
pois ja viimein ei sitäkään
elävänvirranmaassa
ihmiset kuuntelevat toisiaan,
poimivat toisiltaan
huomisia,
raamittavat eilisiä,,
siksi
nämä asenteet
synnyttävät uusia
elämänvirranpurosia
puillepaljaille,,,
ihmiset jotka
luovuttavat
osan itsestään
toisillekkin
ovat jalorotuisia
ihmisiä
ja heille on luontaisaa
etteivät he koskaan
puillepaljaille jää
iso vuori,,,
pieten asioiden
summasta
kertyy helposti
iso vuori,
niinkin iso ettei sinne
ihmismielin ylletä
majava,,,
majava lammellaan
pesäänsä rakentaa,
samalla
veden korkeutta
säätelee ja luoden näin
elämää muillekkin
luonnonvaraisille
eläimille ja kasvillisuudelle
ja toisillekkin luonnonhelmassa
heiluville, kuten ihmisille jotka
ymmärtävät luonnon monimuotoisuutta
luontokukkanen,,,
luontokukkanen
on
suveniloinen,
sillä
aurinko
suoraapäätä terälehdilleen
porottaa
perhonen
sipsuttelee
vienonkauniisti kukallaan,
mehiläinen lehdillään,
heinäsirkka varrellaan
ukkosammakko kurnuttaa juurellaan
muurahainen rinnallaan,
kärpänen surraa ympärillään,
itikkaparvi tanssii
suvitanssii yllänsä
ketunpoika tarkkailee
pientareella jänöjussin
suvenviettoo,
muttei tahdo mukaan rientää,
sillä hällä on tuuhea häntänsä
huolettavanaan,
sillä sen pitää iltasella olla
edustavimmillaan,
sillä ikimetsän kokkojuhlilla
ei takkuhäntäisiä hyvällä
katseltais
jos sanoja ei ois,,
jos sanoja ei ois
oisin mä
yksin,
niin yksin ettei
aatoksein sois
vois,
puheeni ilmoille kaikuis
hymymielellä taittuis,
kuiskaukseni kauas kuuluis
..jos sanoja ei ois
vois
en kuulis
kauniita sanojain,
tuhmia vähemmän
kulkujein varsilta
varjopuitten supatuksia,
ilonmielen niittysiltä,
metsäpolkujen vierustoilta,
kotipihan perukoilta
elämäntuollepuolelle,,,
en mä
elämäntuollepuolelle
kurkistele,
vaan kotiniittyville,
kotisoille kankahille,
mäkijyrkänteitten vuorille,
sillä sieltä minä elämäni näen
torstai 24. kesäkuuta 2021
suvituuli,,,
suvituulessa
luontolintu
vapauden
kevyesti lentää,
sillä onhan
junannus jossa
ei yön hetkisii,
vaan aamusta aamuun
saa sinitaivaan alusilla
liitää
onkipoika,,,
onkipoika laiturilla
onkii,
kupua tarkkailee,
ihekseen tuumailee,
hymyilee ja kalan
saatuaan hänen ilmeensä
eläväisesti hymyilee
kissa tyyytyväisenä
vierellään kehräilee,
sillä hällekkin elämä
hymyilee kun onkipoika
kalan hälle tarjoilee
sinitaivaalla kesälinnut
liitelee,
joutsenpari poikuettaan
lahdenpohjukassa uitattaa,
vastarannalta kuikka kuikuttaa,
ikimetsän kätköistä
huuhkaja huhuilee
käki kukkuen komppaa
keskikesän juhlapäivää,
onkipojan onnenpäivää
kesäniitty,,
perhonen liitelee
kukasta kukkaan,
hetken kukkien terälehdillä
viivähtäää, kunnes seuraavaan
kiirehtää,
sillä nyt on hänen hetkensä
elää elämänsä vapautta
vapautta jossa ei kahleita
laisinkaan
kesäniitty tarjoaa luonnon
monipulisuuden
hetket joita
minttumaaria kukittaa
poimin maljakollisen
kesäkukkia,
noita hennonviattomia
luonnonkomeita hentokaisia,
jotta saisin tuntea
perhosten tunteen
vapaudesta
luontoni,,,
luontoni on mun
herrain
elämänoksani
elämänvirtaama purosein
jossa kaarnapalasellani soutelen
huopaillen
elämänvastaani sitoillen
elämääni katsellen
parsien,
siellä lumpeenkukan
rantamailla,
ikimetsän siimeksessä,
siellä jossa luontoni
on
karsimaton
elämänniityt,,,
elämänniitylläni
kukkii
valoisat mielet
jotka elämälle hymyilevät,
onhan juhannus,
suven hyväilemä hetki
jolloin kiire ei patoa
elämänvirtaani,
tuota loputonta purostani
jossa eloani soutelen,
siksi olen vapaudenkevyt
näillä
niittysillä,
elämäni purosilla
juhannus,,,
elän juhannuksena
paljaspäin
ilonveen äärillä polskuttelen
saunavastaa sitoilen
itikoita kiroillen,
paarmoja väistellen,
mut
hymysuussani ahomansikka
suvenmieltäni makeuttaa,
siksi kumarran luontoäiteelleni
joka kanssani yötöntäyötä viettää
katselen selällepäin,,,
katselen
järven selällepäin
jossa kalastaja soutelelee
pyydyksilleen,
lokkiparvi seurailee
kuten on tehnyt jäitten lähdön
jälkeen,sillä ne tietävät että kalastaja
nakkaa niille kalan sillointällöin
vastarannalla rantasauna
lämpiää,
musiikki vienonkauniisti
ilmoille viriää,
savustuspöntön tuoksut
saavat mieleni nälästymään
sidon viimeisen
vastani ja sen jätän
illaksi
juhannussaunaani,
muut kymmenet vien
liiterin vintille talvehtimaan,
tuuheamman käytän joulusaunassa
kesälintu,,,
kesälintu pihapuussa
keinuttelee,
juhannustaan viettelee,
siin se laulujansa
laulelee
hyväämieltään tuulettelee,
sillä onhan
juhannus,
suvenyötön yö,
hetki jolloin
ei pimeyden
pisaraakaan
elämänkävelijät,,,
kauppiaat tarvitsevat
asiakkaita,
siksi kunnan
täytyy kutsua
pientareillensa
~elämänkävelijöitä
keskiviikko 23. kesäkuuta 2021
majava,,
majava ei tykkää
asustella
uimaaltaissa
vaan
ikimetsän vesistöissä
jossa se saa säädellä
veden korkeuksia,
kaadelen leppäpuita
pesäpuikseen
makiata,,,
aina ei ole
mukavaa
~onneksi sillä
silloin kun oikein
mukavasti
mukavuuttaa
niin se tuntuu
makialta
juhannussauna,,,
juhannussauna
yöttömässäyössä
tuoksuen kutsuu
suomenniemelle,
suvenrantamaille,
tuonne metsäjärven
takamaille,
kauniiseen ikimetsän
savottakämpälle,
jonka katonharjalla
kuikka tassii
juhannusiloaan,
ruisrääkkä niittysellä
karheammin
laululujaan sovittelee,
satakieli sitä somiammin
lurittelee
kunnanhallituksen puheenjohtaja,,,
muistan ain
kun kunnanhallituksen
puheenjohtaja kertoi
kirjallisesti
minun olevan
idiootti,
pelästyin, sillä ne olivat
minun ensimmäisiä avautumisiani
kunnan toimista,
pelästyin, sillä
en uskonut kunnanhallituksen puheenjohtajalla
olevan näin suurta tietämystä lääketieteestä.
olen kuitenkin pärjännyt
mielestäni kuten ihmisen tuleekin,
joten,
sattuuhan sitä kunnanhallituksen puheenjohtajallekkin,
joten en kanna kaunaa
nyt valittiin uusi valtusto,
kuten
ennenkin,
hänenkin puolestaan jo
viidennen kerran,
mutta nyt minä en reakoi
hänen pätevyyteensä
myöskään näissä kysymyksissä
ihminen,,,
ihminen odottaa
kesältä
.helpotusta.
uimista ja jäätelötötteröä,
sitä lokinkin himoitsemaa
ihminen on elämänsä
neuloma
.virkkaama.
lajike,
joka on levittäytynyt
kantaasukkaiden joukkoon
ihminen on
lajike,
jota on mahdotonta kitkeä
luonnokkaasti
tiistai 22. kesäkuuta 2021
juhannus,,,
juhannusheila
pallohameessaan
lavatansseissa tanssahtaa,
yötöntä yötä juhlistaa,
musiikki kaikuu vastarannalle jossa
kokotuli suvimielellä roihuaa,
saunantuoksu koko niemenkärjen valloittaa,
siel käki kuukkuu kukkumistaan,
huuhkaja huhuilee heilaansa, sillä onhan juhannus,
suvenelämän ihanuus
rantakalakeitto maukkahalle maistuu,
sitä tahtoo maistaa jokahinen,
sillä
siinä suvenmaku maukkaimmillaan
lavalla tangotähti yltää parhaimpaansa,
lava täyttyy tanssijoist,
suvi illan viettäjist
parkkipaikan laitamilla
ikikuusen varjossa
poikaporukka
ilonryyppyjä
ottaa,
sil
siitä heille juhlamieli
jalostuu
ja moni saa ujoutensa
poispäin pyyhittyä ja heistä
kasvaa hetkessä
parketin partaveitsiä
elämänmerellä,,,
elämänmerellä olet
yksin,
yksin vaikka
tuhannet tähdet
seuranas,
siel seilaat
avuillas
tahtos myötätuulil
tuulisilla
tyynenillan tyyntyvil,
vaahtopäisil myrskysäil
elämänmerellä tunnet
luonnonvoimat
mahtavimmat,
siel
seuranas on
arkeavainen,
myötätuulta
sillointällöin,
siksi pidä ne pyhinäs,
tunteittes ominas
elämänmerellä
sinulla on aikaa,
yötäpäivää,
eikä kiireenvilkkaa
laineenvirtaa,
sil
siellä et pikkuharmeihin
takerru,
et kompuroi
murheenkyyneliin,
sillä tunnet kuinka
elämäsvastarannalla
on
satamas
evontiedekansallispuisto,,,
evontiedekansallispuisto
on
paikallisille
mahtimiehille
punainen vaate,
sillä he menettäisivät ilmaiset
metsästysmaat joita valtio ylläpitää,
mutta muille se on
kansallispuisto
tiedepuisto
retkeilykohde,
harrasteittensa
luonnollinen
tyyssija
siellä ovat tykänneet olla palokuntaleiriläiset,
partiolaiset,
puolustusvoimat
lomanviettäjät
luonnontutkijat ja ikipuusto
sillä tämä alue tarjoaa
kestävänkehityksen
mahdollisuuden
toisinajattelijat,,,
toisinajattelijoita
on
halveksittu
iätajat,
mutta sukupolvien
jälkeen heille
patsaita pystytetään
ikuisuus,,,
ikuisuus kasvaa
tämänpäiväisistä,
syntyen
~hetkentähtösistä
jotka vierivät
huomisiin,
sinne missä
ei tämänpäiväisiä
näy,
ikuisuuteen ei ole
oikotietä
vaan se kulkee
sinun ja minun
kautta
ja meidän jäälkeemme
jotka jäävät
kun menemme
kaikkien jälkeen,,,
kaikkien
jälkeen
koittaa
.vapaus.
hetki jolloin
et ole tilivelvollinen
velkoja
etkä almunpyytäjä,
et kiitoksen kerjääjä
.saaja.
sillä
siellä ei tarvita kuin
sydämmen hyvyys
.viattomuus.
evo,,
evontiedekansallispuistoa
vastustivat
ne tahot
jotka kulkevat
eilisillä,
he
jotka pelkäävät
arkensa
~avautuvan
juhannus,,,
juhannus on
yötönyö,
suven sydän
.hetki.
jolloin ihminen on
lähimpänä
luontoaan
.luojaansa.
sukuaan ja tunteittensa
rantoja,
elämänsä tyyniä hetkiä,
jolloin vilpittömyys
.kukittuu.
juhannus on suven
tuoksuja
nuotiotulia,laulua
joissa soi kaihonääni
.eiliset.
.tulevat.
se on saunavastojen
tuoksuja
lavatansseja,
ikivanhoja tuttuja
.uusimpiakin.
juhannus on onkireissuja
.veneilyjä.
pulikoimisia rantavedessa,
ilon ja elämän ääniä
.viattomuutta.
luonnonlapsen elämää,
se on lumpeenkukan
ihastelua
rantakaislikon tuoksuja,
hetkiä joita
koet ja näet
vain yöttömänä yönä,
suvensydämmen hetkellä,
silloin kun liikuttelet
laiturinnokasta
varpaitasi tyyntyneessä
järven pinnassa
.silloin.
muutosvastarinta,,,
päämääriisi
pääset
luontevammin
tarjoamalla
~ilmoille
idean
jonka muut
omivat,
sillä muutosvastarinta
pitää pintansa vain
ulkopuolisen
esiintuolilla ajatuksilla
maanantai 21. kesäkuuta 2021
kesätuuli,,,
kesätuuli suvensuuta
heiluttelee
mielenmukavia
tuulettelee,
kuusimetsän käki
komppia suviltaan
kukuttaa,
huuhaja huhuiluttaa,
satakiele somiammin
laulunsa somistaa,
peippo heleämmin
suviiltaan soinnittuu
.kuikkakin järveltään
kuorolaulantaan
yhtyy,
joutsenpari lapsukaisilleen
uintitaitoja
harjoittelee,
jänöjussilla ei
lauluntaitoa laisinkaan,
vaan hän tanssillaan
muita viihdyttää
ketunpoikanen sivummalla
tuuheaa hännällään itikkaparvea
komentelee,
varis puun latvassa illan kulkua
seurailee
yksi ihminen,,
yksi ihminen
ei ole
mitään
suuressa joukossa,
eikä sitä vähääkään
politiikassa,
varsinkin jolla hän
~hallussaan sanomisen
siemen
pikkuherra,,,
ihminen on elämänsä
pikkuherra,
onnenonkijainen
joka hetken mellastaja
ja sitten
häviää,
luontoonsa leviää
luonnonlait,,,
jos elät
luonnonlakien
mukaan,
tottelemalla
maallisia säädöksiä,
kuuntelemalla
omantuntosääntä
pääset elämäsi purosille,
sydämmesi niittyville
sunnuntai 20. kesäkuuta 2021
elämänkypsyttämät,,,
elämänkypsyttämät
ihmiset ymmärtävät
paljon,
he myös tuntevat
syvemmin,
aavistavat ennakolta
ja antavat menneitten
olla,
sillä heillä on ollut tapana
katsoa huomiseen
yö,,
pitkänyön jälkeen
saapuvat
aamun säteet,
nuo elämäntirkistelijät
jotka ikkunaverhon
rakosesta pilkistävät
yö on
tummanpuhuvan
viaton
sanaton
keinuvine aatoksineen,
tähtimerineen,
tuhansine
unelmineen joita
kuutamonsilta kävellyttää
aamu herättää
arjenpyhät,
puettaen aatokset
päiväntöille
tekemisille,
pitkinpittuuttaan
olemisille
mauton matka,,,
jos ihminen
ohjailisi
enemmän elämäänsä
aistiensa avulla,
jäis monta
mautotonta
matkaa tekemättä
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)