piirtelen sormellani
lammen tyyneen pintaan
kuvan joka hetmiten tyynytty
kuvakseen,
kuvaan jossa näen kasvoni
sekä sinitaivaan
jossa luontolintu
suvimielellä
liitelee
tämä evon luonnonlampi
on
elämäntarjotin,
paikka josta kuvastuu
elämän syvimmät
suomuurain kypsyy
rannoillaan
kanervat tuoksuvat,
karpalot aluillaan,
suontuoksu on kutsunut
vastarannalle
myös ikimetsien herkkusuun,
mesikämmenen,
hänet joka on näitten
seutukuntien isäntämies
padasjoenkunta vastustaa äänekkäästi
evontiedekansallispuistoa,
se on ikävää
toimintaa,
sillä täällä kuvastuu
kestävänkehityksen kuva,
lammenkin pinnasta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti