myrskynsilmässä,,,

valtameren myrskynsilmässä,

vaahtopäisessä

merenkäynnissä

olen lähempänä

elämäni hyvinvoinnin rantaa kuin 

arkipäiväni keskiössä,

sillä silloin olen yönsylin

hellässä sylissä,

luontoäiteeni helmoissa,

enkä nykyelämän kelmuttamana

strombina,

ihmisenä jolla ei ole sananvaltaa

edes

itselleen