en kuivakkaasti
ajattele,
leutotuulisesti vaan,
sillätavalla kevään
kevyesti,
mutta joskus ruskamieleni
mieleeni istahtaa,
siin tovi vierähtää,
mut pian pois vierähtää,
sillä eihän hää
ilomielisillä pientareilla
tahdokkaan
suomalainen ihminen on maaseutua ja paljon kivikkoisia peltoja kalaisia järviä, hetkiä joissa loistaa alkulähteen elämänvoima kuiskaus kauka...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti