en kuivakkaasti
ajattele,
leutotuulisesti vaan,
sillätavalla kevään
kevyesti,
mutta joskus ruskamieleni
mieleeni istahtaa,
siin tovi vierähtää,
mut pian pois vierähtää,
sillä eihän hää
ilomielisillä pientareilla
tahdokkaan
luokkayhteiskunta on sulautunut yhteiseksi vipeltäjiksi, siksi herrat ja narrit kulkevat samassa sovussa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti