en kuivakkaasti
ajattele,
leutotuulisesti vaan,
sillätavalla kevään
kevyesti,
mutta joskus ruskamieleni
mieleeni istahtaa,
siin tovi vierähtää,
mut pian pois vierähtää,
sillä eihän hää
ilomielisillä pientareilla
tahdokkaan
jos ihmistä ei olisi, luonto valtaisi kaiket
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti