syyskuu,,

nuorena ei ymmärrä,

vanhana ei jaksa,

mutta keski-iässä 

ne arvoitukset mietittyvät,

mutta jäävät muun kiireen

jalkoihin

 

ihminen on onnellisimmillaan silloin kun

ymmärtää mahdollisemman vähän,

niin vähän ettei ne ole kahleina

uutta katsellessa,

mahdottomia ajatellessa,

joutavanpäiväisissä

olemisissa,

kiireen kulkukaverina

 

ihminen on on aikansa

ajopuu,

hetkensä heiluja,

sitten onvain

syyskuu