tyyntyvä kesäilta,,,

tyyntyvässä kesäillassa

haavanlehti

havisee,

luontolintu illassaan

viilettelee,

sillä päivänhälinän

äänet tauonneet,

jättäen hetket joissa

sanatonkin hyvinvoipuu

 

evonikimetsän

siimeksessä

ei kenenkään tarvitse

toisilleen huutaa,

sillä täällä kaikki kuulevat

 

ihminen on

kaikista tulokkaista

uusin,

vaarallinen lajike,

niin vaaralinen,

että jälkensä

huomiseen johtavat,

vaikkei he askeltakaan

sinnepäin ottaneet