nykyisyyttä,
huomisistaan
elämänkaveriaan,
ystäväänsä
jonka kanssa
kulkevat päivästä
toiseen kunnes
saapuvat
elämänrannoilleen,
sinne missä
aika on menettänyt
merkityksen,
sinne jossa yöt eivät
päiviä varjosta,
eikä keväänkukka
lakastu
vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti