ruskainen
luontometsä huokuu
syysillassaan,
jos ei enää
keväänäänet soi,
pientareet viheriö, vaan kaik
on
ruskan valloittamaa,
siel vienontuuli haavan kehtiä havisuttaa,
pihlajanmarjoja ravisuttaa,
siellä
luontometsän
äänet tyynenharmaiksi kuiskautuneet,
ruskaisesti somistuineet,
mut ikihonka ylväänä paikallaan
jöpöttää,
latvassaan seutukunnan komein
huuhkaja huhulevainen,
kirkassilmä kiiluvainen
lähitienoota tarkkailee,
reunamaillaan
ikikuusi tuuhevainen joköttää
eikä luovuta neulaspalttoaan,
sillä sen suojissa luontolinnut
pakkaskeleillä lämmittelöö,
kurrenpoika pesäässään makoilee,
punatulkku majailee,
koska
sillä sinne ei haukan silmä yllä,
oli myrsky tahi leuto sää
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti