talven suuntaan,
samaa joenuomaa josta
se juoksuttui
keväisille rinteheille,
suviheinän pientareille,
pinnallaan
kanotissaan vesisirkka
laulavainen joka kevätsäillä
lauleskeli suvisäveliään,
nyt aarioissaan ruskan rusehtavat
sävelet
joskus on parempi olla hiljaa, sillä siten havannoi enemmän, sillä hiljaisuus aukaisee pyhimmätkin salat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti