kaipaan eilisiäni,
vaikka en tahdo niissä
asua,
sillä niissä oli enemmän
ahertamista kuin nykyisyydessäni,
olenhan mukautunut
olosuhteisiin,
helpon vaivattomiin,
mutta olen varma etten uudessa elämässäåni
kaipaile tämänpäiväisiäni,
sillä eihän näissä
mitään
ahertamista,
muistelemista,
vain olemista ja ovien sulkemista
päivästä päivään kulkemista,
joutavanpäiväistä
olemista,
vaikka olen uraputkessa,
kaupungin suuremman kerrostalon ylimmässä,
kalleimmassa,
autotallissani on auto joka maksaa
kaikki varastamani omaisuudet,
silti en usko että
kaipaan näitä uudessa elämässäni,
vaan unelmoin
niitä aikoja jolloin olin
ahertavainen,
pienen elämän kokoinen,
vastaalkajainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti