elämysmatkalle,
lähe
ikimetsän saloille,
patikoi siellä tuntees selviks,
huutele herranjumalille,
pienemmillekkin
ja ole,
ja nojaile kelopuun runkoon,
suutele sitä
hyväile ja purista pahat henkesi
taivaan tuuliin,
avaruuksien suuliin
kosketa sammalpeitteistä
hetteikköä,
puhele luonnonpienempien kanssa,
mutta älä häiritse muurahaista,
sillä se on ahkera veikko
eikä näin suvenaikaan rupattele,
talvisin kyllä,
jos viitsii
patikoidessasi älä
karsi luontoasi,
elämäsi lähdettä,
vaan hyväile sitä silmilläsi,
tunteilla,
sillä luonto on äitisi,
se on elämäsi,
vaikka olisit minkalainen
teknologian suurmies,
silti olet luonnossas
sen pieni osanen,
osanen jolla on sukulaissuhde
muurahaisenkin kanssa,
tahi sen pienen vilistelijän joka
ujouksissaan vipeltää maanuumeniin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti