sillä jalkani levottomina
vievät,
mieleni soutelee
siel tääl,
käteni huomista kokeilee,
mutta sinä olet elämäni
lyhtypylväs johon nojaan kun
voimani jääneet
mieleni tyhjentynyt
en mä aloillani
jaksa
sillä se on mielellein liian
painavaa
päivästä toiseen rahdattavaa,
siksi kuljen pitkin ja poikin
loikin
elämäni tienvartta sikin soikin
en mä aloillani
hymyile,
olen vain kuvani raamittama
tapojeni tavoil,
sillä olen synnytetty
elämään liihoittelemaan,
huomisia kokemaan
ja sinua rakastamaan,
sinua
ainoata elämässäni pysyvää
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti