heiluvat tyynentyvessä hiljalleen,
tyynyttellen metsänlintuja oksillaan,
muuttolintuja läpikulkumatkoillaan,
metsässä on tuhatsata elämää, mutta
luonnonpienimmät pysyvät aloillaan, siellä
pehmeän sammalpeitteen peittäminä,
siellä syvissä maan kolosissa jossa on elämän tietokonekeskus,
luomakuntamne salaisuus,
jossa elämämme ylläpitäjät työskentelevät
vuorotahtiin jotta luomakunta hyvinpäin heiluis
sienikoppani on tatteja
pullollaan ja on aika
palata kotohein,
mutta toviksi jään
viellä kivelle huilailemaan,
vetämään tätä kauneutta
keuhkohein,
mieleni syvimpiin tuntohein,
sillä tämä on satumaa,
elämäni sija
mieleni tila,
tila jota en omista,
hallitse,
mutta jossa voin virkistäytyä
jokamiehenoikeudella,
tämä ikimetsä on sellaisten elämänlähteen
koti jollaista toivoisi kaikkialle
siksi päivä päivältä
olen tullut vakuuttuneemmaksi
että esimerkiksi
evontiedekansallispuiston on
saatava lainvoima, jotta muutkin ihmiset
pääsisivät luontoäiteensä helmaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti