kiroilen kuin lappilainen,
silloin
mie
puhistun,
kevennyn ja ruppeen nauramaan,
vienosti hymyilemään ja
pian ounkin entiseni,
ulkoapäin
kun mie noijun tulisesti
silloin räiskyy
huonot hetket,
kalpenevat hyvemmät,
sillä miun
tulisuus on sitä luokkaa
että pahhuuskin eessäin notkisuu
mut muuten oun
lempiä
luonteinen,
vaivihkaa seuraileva,
joskus houraileva
tuiki tavallinen jäpikkä
jolla on pulleat posket
ja pottunenä,
sekä
laajaalainen elämänkatsomus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti