villilintu töölöönlahdella,,,

villilintu töölöönpuistoon

istahti,

sen korkeammalle poppelipuulle,

josta se tarkkaili töölöönlahtea,

mannherheimintietä

ja huokaili tätä

luomakunnan keskittymistä

yhteen ja samaan

suvantoon,

kun tilaa olis yllinkyllin koko suomenmaassa,

sen ikimetsissä

vainioilla,,

siellä missä luonnon kehtolaulu iltaisin

hyräilen luontoa yöpuilleen peittelee,

siel jos

yön kuiskaukset vaimeat,

aamunsarastuksert raukeat

 

aikansa se latvuksessa istuskeli,

yski ja räki,

kunnes otti siivet alleen

ja pyrähteli takaisin

kohti

padasjokea,

tuota pian kolmen kansallispuiston

seutukuntaa,

jossa metsäjänis viellä

luonnollisesti 

loikkii,

huuhkaja ei istuskele

jalkapallokentällä ja vislaile

kiihkeästi

pukille

ja muille notkeajalkaisille pelaajille,

luonnotonta seutuu

se tuumaili ja samalla hymyili

sinitaivaalla liitelevälle serkkupojalleen 

joka liitelee espanjasta

kohti luonnollisinta kotiseutuaan,

evontiedekansallispuistoa kohden