keväinen aamu
on sumunharmaa,
leutotuulinen joka täyttyy
lintusten laululeist, noista elämän
sulosäveleist, kuulostelen ja erotan
laulurastaan äänen ennenkuin taivaanranta
täyttyy hanhiaurasta jotka laskeutuvat kartanon
pellolle,
sille sänkisemmälle puolelle
jatkan aamulenkkiäin
hyvinmielin,
sillä tälläisenä aamuna on
kevyt olo, sen
hymyileväinen ote tuntuu
hyvältä
saavuttuani kotiin,
siirryn arkisempiin puuhiin,
sillä liiterin edessä on
koivurankoja jotka
pitäisi saada ennen juhannusta
pinoon, jotta ne kahden vuodempäästä
lämmittäisivät torppaani joka onkin
pian satavuotias, eikä ollenkaan läpäisisi
eu:n energiatodistusten standarneja, mutta hittojako
minä niistä, sillä en tunne sen suurempaa syyllisyyttä
asua ja elää kotonain
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti