kaislikot tykkäävät
kahista venevalkamassa,
tykkäävät tuhista ja puhista
ja tuokuttaa rantaveden tuoksuu,
joka tuoksuu elämänalulta, siltä hennolta
hetkeltä jolloin ensimmäinen vesisirkka
luisteli lumpeenkukkien välissä.
tänään tuon
ensimmäisen sirkan pojantyttöpoika luistelee vedenpinnassa sellaisia
kuvioita, ettei kiira korpikaan moiseen taittuis
työnnän veneeni vesille,
työntelen melalla ensimmäiset metrit, sillä vain siten teen pienempiä aaltoja,
sillä vesisirkoille tulee helposti pahanolontunteita, sillä he tykkäävät
tasaisesta
katiskassa on yksi säynävä,
särki ja hauen poikanen,
lasken vapauteen
lokki kyttää
yläpuolellani,
mutta nyt tuli turhaan kiertelemään,
sillä kalat olivat elämänterveitä ja menivät niine hyvineen
rapumies vastarannalla laulelee
saalislaulujaan,
on koko yön ollut reissussa
ja rapuja saavillinen,
jotka päivemmällä kuljetetaan
helsingin kalatorille, josta
ne jakaantuvat ravintoloihin
minä en ole oikea kalastaja,
mutta olen naamioitunut siksi,
sillä näin on vaivattomampaa
katsella luontoa,
sen aamuniltoja,
hetkiä, jotka eivät käyntikorttejaan jakele,
vaan olemassaolon oikeutuksia, jotka
kirjoittuvat kirjaamattomaan
jokamiehenoikeuteen,
luontoni lakikirjaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti