ihminen kiduttaa
itsensä loppuun
ennätysajassa,
arjessaan,
sillä ihminen yrittää keritä enempään kun
kerkiää,
hän juoksee halujensa perässä kuin hullun
ori,
joka viimein väsähti, seisahtui aitan seinustalle runkkaamaan
vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti