kurrenpoika tuuheahäntää
ei surut paina,
ikävät rajoittele,
vaan se elä tätäpäivää,
elää ilomielellä ja kiertelee
kotipuunrunkoaan
ylösalas,
latvasta juuriin, hyvänilman
suuntin ja naksuttelee oravankielellään
naapuripuussa olevalle siskolleen,
että lähtisivät yhdessä,
ikimetsän saloksankaille päiväretkille,
tähän siskonsa naksautti myöntävästi jsa heilutti juuri
tuperaamaansa häntää hyväksyvästi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti