kun katson
eilisiin,ymmärrän miksi olen,miksi en,
siksi olen tyytyväinen,olenhan
vähän kaikkea,en ylipaljon mitään, kohtalokasta,
enkä tavallista, vaan sillä tavalla ripauksen verran
jokaista, niitäkin, jotka eivät kanssani aikaa vietäneet,
pysyvämmin päivässäni viihtyneet,
siksi katselen onnellisin silmin huomisiinkin, sillä olenhan
eilisten lapsi, jokaisen hetken näköinen,pienistäkin vähäsen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti