kun arjen pienet kiukututtaa,
tartu itseäsi kädestä ja mee
tuulettumaan, katselemaan
maailmanmenoo,
vaikka puiston penkille,
niin huomaat, ettei kaikki ole sittenkään
niin synkänmustaa,
läpipääsemätöntä tuskaa,
vaan elämäsi on täynnä valopilkkuja,
siellä täällä,
senkun napsaset jokaiseen valoset ja naurat,
tahi oot muutenvaan myötäpäiväinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti