torstai 24. marraskuuta 2022

kaamos

kaamos loistuttuu

tunturista,

äänettömästi,eikä sillä yhtään

varjonsäilääkään,

vain hetken tummuva kajo, joka saa

tunturin näyttämään

isommalta kuin

onkaan

ja minut pienenemään,

pienemmäksi kuin olenkaan

 

olen etelänmies,

hiihtelijä,

hyvien katselija,

siksi hiihtelen täällä,

jumalten rintehiltä, kauneuden kukkuloilla,

jänkämailla,

jossa luonto näyttää suuruutensa,

mahtinsa, siksi olen hiljaa,

hiihtelen vain ja katson

jylhää tunturia, jossa  kaamos loistuttuu,

eikä siellä varjonsäilääkään 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...