pienen mökin ikkunasta
loistaa joulunliekki
lämpöinen,
se ei riehu valtoimenaan,
vaan arvokkaan ylväästi,
sillä onhan joulu,
joulu juhlista
arvokkain, hetki jolloin läheiset ovat
kokoontuneet luokseen,
nauttivat jouluaterian, avaavat lahjoja,
puhua porisevat tutuntuntuisan lämpimästi,
pitävät toisistaan huolta
tämän mökin yksinäinen kynntilän
sytyttäjä ei ole heillä, eiväkä he luonaan,vaan yksinään,
sillä hällä ei ole heitä,lähimmäisiä jotka olisivat
laskeutuneet luokseen,
hän johonkin
pienen mökin joulupöytä on katettuna
rakkaimmille,
kuten jokaisena jouluna,
jokaiselle on kuusen alusilla
käsintehdyt lahjat,
kuten jokaisena jouluna,
mökin mummo sytyttää ikkunalleen
kynttilän
jota tuijottaessaan hänen mietteensä
palaavat kaukaisuuteen,eiliseen,
vaikka pihalumessa näy jälkeäkään
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti