tyyni,,

niin tyyni on

niittypeltoin, ettei siellä heidahda

ei lehdon kukkanen,

ei tuulen tuulettamat,

arjenpyhän hyvittämät,

sillä onhan nyt marraskuun viimeiset,

pitkän talven ensimmäiset

hetket,

kuukauden mitta jouluun,

tuohon vuoden pyhimpään,

siksi kaikkialla jokahine

vienonkauniisti ehostelevat

itseään,

niin minä kuin

lehdon kukkanenkin