hiljainen marraskuun
viimeinen
aamu,
yön sylissä nukkuu viel
nyystölänlahti,
tuo päijänteen komein lahti,
jossa luontoäitee keväät kesät
soutelee,
talvisilla hiihtelee,
pilkittelee tahi muuten vaan
katselee kauneuden kukkaansa,
mutta nyt
tähtitaivas pilviverhoissaan uinuttelee
maantiellä autoja harvakseltaan,
sillä eihän kellään mihinkään
menemistä
tulemista, sillä
onhan marraskuun viimeinen aamu
olen varhaiskypsä, siksi käyn
lenkillä aamutuimaan,
sillä näin näen ja kuulen
askeleeni ja
syvemmät tuntoni,
eikä mun tarvitse väistellä
olemattomia,
vaan tähdenlentoja, sillä onhan
marraskuun viimeinen aamu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti