kevätpisara
tupsahti otsalleni,
tuo lämmin kevätauringon
sulattama vesipisara,
joka pitkän talven on
räystäässä puikottunut,
jääpuikoksi jäätynyt
en pyyhi sitä pois,
sillä olenhan saanut
elämänpisaroista ensimmäisen
kahtelen lumipenkkojen
pienentymistä,
kuuntelen kevätlintujen laululeita,
kurrenpoikien leikkejä mäntypuussa
kevenen mieleltäni, kun katselen
metsänpuita jotka ovat lumiturkkinsa
heittäneet,
pihakoivua joka silmukat vihertävät,
pian hiirenkorvillaan heiluttelevat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti