kevätaurinko lämmittää
pitkäntalven väsynyttä,
arkipäivien kuluttamaa,
saaden mieleni
loistamaan,huomisia hakemaan,
menneitä unohtamaan,
sillä en jaksa iänikuisuuksia kantaa,
enkä kierrellä kauttarantain,
vaan korjaan ryhtiäni ja meen
valoon päin
vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti