tavallinen katu,,,

tavallinen päivä,

tavallinen minä,

samat liikkeet ja näyteikkunat,

samat joka aamu,

sillä olen menossa töihin

tavallisesti,

mutta joskus kävelen tätä katua

huviksenikin,

tavallisesti silloin kun on vapaapäivä

eikä minulla ole muualle menemistä

en tunne ketään,

eivätkä hekään,

sillä tällä kadulla kulkevat ihmiset

ja kulkukissat ovat irtolaisia,

tavallisia ihmisiä,jotka eivät

kuljeskele päivänvalossa

tämä katu ei hymyilytä,

ei kirouttele

saatanoita sadattele,

sillä täällä ollaan hiljemaa kuin

rotat jotka kulkevat seinustojen vieressä,

rotat jotka ovat pulskia poikia

tyttösii,

sillä ne ruokailevat

valoisan kadun pikaruokalassa

minä olen ajautunut tänne,

koska elämänhymyni hyytyi,

tahtoni väsyi,

elämänkiiltoni sammui,

ajauduin tänne koska täällä

ei kysellä mitään,

eikä arvailla,

sillä jokainen ihminen on

tällä kadulla elämänsä viimeinen